Ihan aluksi mun pitää
pyytää anteeksi (myös itseltäni) etten ole kirjoitellut tänne pariin päivään. Ja
anteeksi etten ole kommentoinut ihania kirjoituksianne. Olen ollut aika väsynyt
(myös henkisesti) enkä ole kehdannut tulla kertomaan kuinka paljon olen syönyt.
Kyllä, olen suoraan sanottuna ahminut.
Anteeksi että tästä tuli nyt vähän tämmöinen mitä-olen-syönyt-postaus.
Eli, aloitetaan ihan alusta.
Syysloma meni syömisten osalta ihan perseelleen. Söin
varmaan miljoona kaloria. Torstaina kävin kaupungilla shoppailemassa sekä
leffassa. Ostin ruskean neuletakin ja semmosen ihanan punaisen tuubikaulahuivin ja mustat lapaset. Harmi vaan että leffaeväiksi tarttui mukaan irtokarkkeja jotka ahmin heti.
Illalla isä päättikin viedä meidät syömään kiinalaiseen. Arvatkaa vain kaksi kertaa että söinkö? Vastaus on kyllä. Alkupalaa,
pääruoka ja jälkkäriä. Varmaan 5000 kcal…
Perjantaina olin kaverilla ja siellä tuli taas kerran
herkuteltua. Olin päättänyt etten syö mitään, mutta kuinkas sitten kävikään.
Suklaata, limua ja sipsejä (joista mä en edes tykkää) meni kurkusta alas. Mä
vaan söin ja söin enkä pystynyt lopettamaan. Pienenä elämä oli niin paljon helpompaa. Silloin mä en tykännyt suklaasta.
Lauantai ja sunnuntai meni vähän paremmin kun en herkkuja
syönyt mutta tavallista ruokaa meni kyllä ihan liikaa. Illala värjäsin sit mun tukan. Nyt se on taas melkein musta. Sopii hyvin mun mielentilaan.
Tänään päätin ottaa itseäni niskasta kiinni enkä ole syönyt
aamiaista ja lounaaksi vain omenan ja smoothien. Päivälliseksi meni kyllä perunaa
ja nakkikastiketta kun en keksinyt tekosyytä jolla olisin voinut jättää ruoan
väliin. Olen epäonnistuja.
Huomenna mulla on se koululääkäri. Mua pelottaa sillä tiedän että joudun käymään vaa’alla. Mä tiedän et
mun paino on noussut, mä en vain haluais nähdä sitä hirveää lukua. Mä en aio
syödä mitään ennen sitä. Toisaalta mun ei tarvitse nyt pelätä et ne huomaisi
mun säälittävät laihdutusyritykset.Mä vain haluaisin olla laiha, enkä tämmöinen pullukka.
Et sä ole mikään pullukka :-( ja kyllä saa herkutella, vaikka totta kai se on kurjaa jos tuntuu että menee ahmimiseks. Tai se henkinen fiilis on siinä pahin.
VastaaPoistaMutta kumpa osaisit vähän vähemmän stressata syömisistä. Tiedän täsmälleen, kuinka kamala fiilis tuo on :( koita jaksaa, paljon voimia♥
Sä et todellakaan oo epäonnistuja! Lomat vaan on vaikeita, sille ei voi mitään, että ne on erilaisia kun arki. Mä tiedän, että vaikka sä nyt lihoisit, ni se lähtee myös nopeesti pois (kokemusta on!).
VastaaPoistaJa ei sun tarvi mitään pyytää anteeksi, sähän oot se, joka aina kommentoi jokaiseen mun kirjotukseen ja on tukena!♥ Mä haluan kiittää sua ihan vaan siitä, että oot olemassa! Oot niin mahtava, kun aina tuet mua ja oot siellä kun tarvin.
Mä meinasin lähettää sulle sähköpostia, mut aattelin, että näät sen kyllä tasan yhtä nopeesti ku ton mun kommentinki:) Mut sit jos mulle tulee mieleen jotain, mitä haluisin sanoo ni varmasti sit laitan viestiä!
Valtava halaus ja suuri kiitos!♥