keskiviikko 29. toukokuuta 2013

otteita päiväkirjasta



maanantai 20.5
Olen oksentanut kahtena päivänä peräkkäin. Tänään oikeasti ahmin, en edes muista milloin olisin viimeksi ihan oikeasti ahminut. Jo kun kaivoin rasian pakastimesta ja otin ensimmäisen lusikallisen tiesin, että tulen oksentamaan. Lopulta jäätelöä meni alas puoli paketillista, vaikka minulla ei edes ollut nälkä. Heti viimeisen lusikallisen jälkeen juoksin vessaan ja kaikki tuli kuin itsestään ulos, onneksi. Hetken ehdin jo toivoa, että meillä kotona olisi ollut mansikka- eikä suklaajäätelöä. Se olisi maistunut paremmalta toisella kerralla, eikä olisi ollut niin äklön makeaa ja tahmaista.

Illalla oli vielä pakko lähteä lenkille. Keho oli aivan jumissa eikä olisi halunnut liikkua metriäkään. "Vauhta nyt senkin läski! Juokse, juokse kovempaa!" En meinannut saada henkeä ja pelkäsin kaatuvani ojan pohjalle. Loppumatkan kävelin ja tunsin itseni epäonnistuneeksi.

tiistai 21.5
Toinen päivä peräkkäin kun kävin psykalla. Eilisen jäljiltä en ollut erityisen positiivesella tuulella. Lopulta olin jäätynyt enkä saanut sanaa suustani. Toivoin vain voivani kadota, itkeäkin olisin voinut, jos vain osaisin.

... menen kouluun bilsan koevalmistelu-tunnille... Toivottavasti osaisin jotain huomisessa kokeessa. Yritän lukea, mutta en pysty keskittymään. Vatsa turpoaa, joten en voi istua mukavasti. Ajatus karkaa syömisiin enkä pysty keskittymään. Mietin voisinko seistä ja lukea samalla, kuluttaisin edes muutaman kalorin enemmän kuin sohvalla maatessa. Lopulta laitan kirjan pois, ihan turha lukea ellei päähän jää mitään.

Syön puolilevyä suklaata ja moitin itseäni siitä, etten oksenna. Paha, paha tyttö.

keskiviikko 22.5
Aamulla yritin syödä kunnon aamupalan, jotta jaksaisin kokeessa. Puuroa ja jogurtin hui miten paljon. Yhtä hyvin olisin voinut olla syömättäkin kun tuntui etten osannut mitään. Kirjoitin yhden sanan, ja unohdin loput. Muistin ja taas yksi sana, muistikatko.  Keskittymiskyky oli aivan nollassa, harmitti todella paljon kunt tiesin että kyllähän mä tän tiedän mut avot olivatkin sitten jossain ihan muualla.

Kesken kokeen sain terkalta tekstiviestin, kysyi voisinko tulla ensi maanantaina. Valitettavasti se ei käy, on vähän muuta. 

Muut kävelivät ruokalaan syömään, minä katosin hiljaa ja juoksin äkkiä autolle. 45 min odotusta ei onnistu, päätin jättää valmistelutunnin välistä ja lähdin kotiin. Äiti taas valvoi, että lounas tuli syötyä. 

Yritän saada luettua edes vähän psykologiaa. Tämän vuoden viimeinen koe. En saa epäonnistua.

torstai 23.5
Ehkä hieman parempi päivä, vaikka kokeessa iski epäusko. Olenko minä edes käynyt tämän kurssin? Tuli hetkiä kun vain istuin tekemättä yhtään mitään, pää tuntui aivan tyhjältä. Ajatus ei edes karannut muualle, tuntui kuin olisin ihan jäätynyt. Päässä ei ollut ajatuksen ajatusta.

Ilalla söin ensimmäisen leivän liki kuukauteen. 100% kauraa. Vehnään tai mihinkään pullamössöön en koske.

perjantai 24.5
... ja sitten hain kännykkäni huollosta. Oli aivan kamalaa elää viikko (melkein viisi päivää :D) vanhan kunnon nokian kanssa. No samsungista hävisi sitten melkein kaikki tiedot, viestit ja kuvat.

viikonlopulta

Heti lauantaina, vuorokausi siitä, että sain puhelimeni huollosta se päätti taas pimahtaa. Tällä kertaa jopa pahemmin, ei toiminut käytännössä ollenkaan. Eikun takaisin huoltoon, tällä kertaa sain mukaani varapuhelimen, ZTE android- käyttöjärjestelmmällä, joten se on edes hieman tutumpi.

Valmentajani yritti houkutella minua kisoihin sunnuntaille. Päätin että en mene sillä vointi ei ollut paras mahdollinen ja en vain jaksanut. 

maanantai 27. toukokuuta 2013

Miksi maanantait ovat näin vaikeita?



Kun yleensä maanatai on ehkä ollut se viikon helpoin päivä. Minä kyllä taidan olla se, joka tässä on vaikea. Ei se viikonpäivästä johdu.

Tänään tuli taas pienimuotoinen romahdus. Mun piti mennä mun ihanan ystävän luo viettämään hänen syntymäpäiväänsä. Kuitenkin se päättyi siihen, että istuin huoneeni lattialla pystymättä tekemään mitään.

Ei edes kynsihuolto tehnyt tätä päivää paremmaksi.

Toivottavasti loppuviikko menisi hieman paremmin, huomenna menen ainakin fysioterapeutille.
Seuraavat päivät ovatkin aika täynnä ohjelmaa.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

And she fell so deep like she had never fell so deep before

So the arrow shot right through her heart and rocked her to the core
And she fell so deep like she had never fell so deep before
But the pain was almost unbelievable
When the end was near, she felt the fear alive

Waiting for the bitter pill
Give me something I can feel
/.../

Waiting for the bitter pill
Something I can truly feel
/.../



Rakastuin näihin sanoihin heti




Ei tästä tauosta tullutkaan kovin pitkää.

Palaan ihan pian takaisin.

Ehkä huomenna tai tiistaina kerron miten viikkoni on mennyt.

lauantai 18. toukokuuta 2013

give your heart a break (taukoa luvassa)

mintunvihreä♥

ihme lounassalaatti
päällä kanaa ja raejuustoa

aamupalaa
teetä, puuroa, marjoja ja sokeritonta mehukeittoa
harmi, että kamera hieman vääristää
todellisuudessa kukat ovat kauniin vaaleanpunaisia

Huhhuh

Jo pelkästään torstain, eilisen ja tämän päivän aikana olen:

sössinyt ajan fysioterapeutille ja olin jo matkalla sinne, kun sain viestin, että aika meni jo

viettänyt eilen vapaapäivää

ollut perjantaina tämän kevään viimeisillä "normaaleilla" tunneilla

panikoinut kevään ylioppilaskirjotusten tuloksia,
En pystynyt edes iloitsemaan mantsan E:stä, kun petyin muihin tuloksiin. Tiesin toki matikan menneen huonosti ja samassa se pysyikin. Äikän kuitenkin tulen kirjoittamaan uudestaan, en ole ikinä saanut noin huonosti ja opettajan pisteistäkin se näköjään vielä laski...

istunut ulkona kirjoittamassa myöhästynyttä esseetä; jonka seurauksena sain jo rusketusrajat!

stressannut tulevaa koeviikkoa, en ole vielä aloittanut lukemista ja todella pelkään, että en osaa mitään ja kaikki menee ihan penkin alle

käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa ja myös syönyt

syönyt banaanin piiiiitkän tauon jälkeen

korvannut lounaan syömällä kaksi suklaapatukkaa, omenan ja yllämainitun banaanin. Välipala jäi sitten syömättä oho

seuraavassa hetkessä ahdistunut siitä, kuinka lihava olen. Vaatteet eivät mahdu päälle ja kun kävin tilaamassa uudet ratsastusvarusteet sain huomata, että pohkeetkin olivat kasvaneet reilun kahden vuoden takaisesta kolmella sentillä (=maailmanloppu).

jännittänyt viikonlopun kilpailuja jotka lopulta menivät ihan ookoo, mutta paremminkin olisi voinut mennä

katsonut telkkarista kuinka Suomi voitti Slovakian jääkiekossa
ja lopulta kuunnellut auton radiosta kuinka Suomi hävisi Ruotsille

käynyt lenkillä

käynyt labrassa verikokeissa; tästä johtuen kädessäni on iso mustelma ja se on vieläkin todella kipeä :(

saanut jälleen kerran kieltävän vastauksen työhakemukseen(en näköjään kelpaa mihinkään...)

yrittänyt selvitä elämästä


Eli kaiken kaikkiaan minulla on ollut aika epäonnistunut fiilis. En näköjään osaa mitään.  Mitä väliä millään edes on? Paino on noussut vuoden takaisesta ja kaiken pitäisi siis olla hyvin. Mutta kun ei ole. Olen melkein sata varma siitä, että laihempana olisi yo-kirjoituksetkin menneet paremmin. Entisestä kympintytöstä on tullut täysi nolla. Minusta ei ole mihinkään. En saa mitään aikaiseksi, saan varmaan hädin tuskin lukion käytyä loppuun ja todennäköisesti en tule ikinä pääsemään opiskelemaan sinne minne haluaisin (jos nyt edes olisin ihan varma että mitä mä haluan...).


Mä en jaksa tätä. Vihaan itseäni.

Olen läski, ruma, tyhmä ja epäonnistunut kaikessa.



Olen päättänyt pitää lyhyen tauon täältä blogimaailmasta. Ihan lyhyen vain, sen ajan, että saan asian edes hieman parempaan järjestykseen eikä ahdistus vie kaikkia voimia. Täytyy varmaan miettiä taas lääkitystä, en ehkä pärjääkään ilman kuten luulin ja hetken jo toivoin.

Olette tärkeitä!

:llä nelly

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

haaste



Kahdeksikko

Säännöt:

1. Kiitä haasteen antajaa
Kiitos Sugar muru!
(anteeksi että mulla hieman kesti tämän tekemisessä!)

2. Jaa haaste 8:lle bloggaajalle 
Tuntuu, että kaikki ovat jo tehneet tämän, mutta jos joku ei ole niin olkaapa hyvät :)

3. Ilmoita näille 8:lle haasteesta

4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi  

Yritin keksiä jotain hieman erilaista, oli yllättävän vaikeaa :)

1. Jos kuorin omenan, teen sen silleen kyljellään enkä ylhäältä alas kuten tavallisesti. Kuori pitää jäädä silleen pitkäksi yhdeksi osaksi tai saatan turhautua. Tietenkin syön vain vihreitä Granny Smith omenoita.

2. Keräilen Muumi - astioita ja rakastan niitä. Mukeja minulla on jo 11 ja kulhojakin viisi. Lusikoita on kaksi. En osaa syödä puuroa muusta kuin Muumi - kulhosta.

3. Tämän ja viime viikon aikana olen ostanut kolmet uudet shortsit ja kaksi hametta. Saa nähdä kehtaanko käyttää niitä kesällä.

4. Ajokortissani on B, BE ja M. Perävaunua saan kuitenkin vetää vain automaatilla.

5. Minulla on ollut rakennekynnet kohta puolivuotta. En osaa enää kuvitella olevani ilman, mutta kesällä pitäisi niistä varmaan kyllä luopua. Yhyy en kestä...

6. Minulla on joku wilma-pakkomielle. Minun täytyy tarkistaa se melkein päivittäin ettei minulle vain ole tullut poissaoloja (hmm enköhän itse tiedä jos olen ollut poissa!?) tai viestejä. Lauantaisin ja sunnuntaisin osaani onneksi kuitenkin olla tarkistamatta wilmaa. Tämä tapa ärsyttää minua aivan valtavasti, en vain pääse siitä eroon.

7. Haaveilen tatuoinnista vaikka pelkäänkin neuloja ihan supersuperpaljon. Lintu-aiheinen tatuointi olisi kiva.

8. Viikonloppuna olemme menossa ratsastuskisoihin, hieman jännittää, kun ei olla vähään aikaan kisattu ja treenitkään eivät ole menneet ihan putkeen.


Tällaista tällä kertaa. Ehkä jossain vaiheessa saisin tehtyä ihan kunnon postauksen.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Puoli kiloa päivässä

...nimittäin voita, ei kasviksia tai hedelmiä! hui! 
vai miten se nyt oikein meni?



Tässä sekalaisia kuvia sekaisessa järjestyksessä reissultani. Viikonloppu oli aivan mahtava ja se johtui ihanasta seurasta! Kukaan ei voi ymmärtää minua yhtä hyvin kuin ihana muruseni. Puhuimme ja nauroimme sekä katsoimme myös yhden hyvin erikoisen elokuvan. Näin hauskaaihanaamukavaa viikonloppua minulla ei ole ollut pitkään aikaan!


lauantain lounas
kanasalaatti abc:llä

melkein valmiit tuotokset

leivoimme siis pikkuleipiä

piti ottaa kuva kynsistä

minä toimin kuvaajana ja henkisenä kannustajana
( = pelleilin tablettietokoneellani)


melkein puoli kiloa voita, hui!sekä yksi blondi ja yksi mustatukkainen

Olet rakas muru!♥♥


siinä sitä on
oli pakko ottaa kuva, kun siinä luki
"rakkaudesta elämään & jäätelöön"!
emme toki syönnyt noita
kotia kohti
onko vielä pitkä matka?

päivän kunniaksi muistin toki äitiä
orkidea, ruusu, kulho ja kortti

lauantai 11. toukokuuta 2013

reissussa



en siis ole tällä hetkellä kotona.

Eilen lähdin ensin autolla ja lopulta junalla kohti pohjoista. Tarkempaa sijaintia en viitsi paljastaa.

Ikkunoista katsoin kuinka ilma ja maisema muuttui aina vain harmaammaksi. Kotona nurmikko on jo ihan vihreä ja koivuissaa on pienet hiirenkorvat. Mutta en valita sillä täällä on parasta seuraa mitä voin toivoa! Luvassa mukava viikonloppu ja pieni irtiotto arjesta, juuri sellaista minä tähän väliin kaipasinkin.

Juuri nyt minulla oikeastaan olisi kyllä aikaa kirjoittaa, mutta en oikein keksi mitään sanottavaa.

Syömiset ovat sujuneet nyt vähän miten sattuu. Keskiviikon rahka-draaman jälkeen en suostunut enää syömään koko päivänä mitään, mutta torstaina olin jo hieman rauhouttunut ja sain syötyä. (olen vieläkin ihan nolona sen edellisen postauksen jäljiltä...). Eilen söin aamiaiseksi viiliä ja jogurttia, lounaalla kanaa ja salaattia, päivällisellä kanasalaatin ja jälkkäriksiksi vielä jäätelö, joka tällä kertaa pysyi jopa sisällä. Mutta siis välipala sekä iltapala jäi välistä. Tänään ei oikein aamiainen maistunut vieraassa paikassa ja rohkeus riitti vain kahvin juomiseen. Tässä samalla syön nyt hieman aikaista lounasta, omenaa, pikkuporkkanoita ja pepsi maxia. Saa nähdä mitä tänään tulemme vielä syömään.

Tuntuu, että minulla olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa, mutta en kuitenkaan voi ja en löydä oikein sanoja. Kunhan pääsen kotiin yritän laittaa muutaman kuvan viiklnlopusta/viikolta, katsotaan saanko mitään aikaiseksi.


♥:llä nelly





keskiviikko 8. toukokuuta 2013

8.5.2013

Mä en jaksa tätä enää

Tätä typerää leikkiä joka vie mun elämän.

Joku oli syönyt mun rahkan.

Pimahdin. Vedin herneen nenään. Huusin ja raivosin. Sen jälkeen mökötin.

Se oli mun rahka.

Olin laittanut sen, mangon- ja persikanpalat sekä lusikan jääkaappiin valmiiksi. Mun välipala jota tarvitsin. Koulusta menin suoraan psykalle ja sieltä tallille. Myönnän, mä oikeasti tarvitsin ja halusin syödä sen.

Ja sit sitä ei ollut enää.

Jos pystyisin itkemään olisin varmaan itkenyt.

Harmittaa
ja harmittaa vielä enemmän kun valitan tätä tänne...

naurettavaa

maanantai 6. toukokuuta 2013

Happy No Diet Day!

Eli suomeksi

Hyvää Älä laihduta- päivää!




Itse olen viettänyt sen käymällä aamupäivästä psykalla ja shoppailemassa. Melkein koko ilta vierähtikin sitten tallilla.

Eipä minulla muuta, kohta menen kyllä nukkumaan, jotta jaksan huomenna mennä kouluun.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

when she reaches the top her dreams will be there

ahdistaa

olen syönyt liikaa ja liian vähän

Keskiviikosta lähtien olen päätynyt halailemaan posliinijumalaa päivittäin, vaikka en ole edes ahminut. hetken jo luulin päässeeni tästä eroon. Tänään en aio sitä tehdä.

En jaksanut lähteä perjantaina minnekään, eilenkin jäin vain kotiin ja käperryin sohvalle katsomaan telkkaria. Kello kuuden jälkeen en voinut enää syödä joten tyydyin vain siemailemaan teetä. Ja hups keikkaa, ateriaväli venähtikin melkein 20 tunnin mittaiseksi.

En ole edes jaksanut tehdä ruokaa. Olen vain ottanut jääkaapista valmista salaattia, raejuustoa, jogurttia ja omenoita. Tänään aamulla aloin kuitenkin väsäämään paprikoita, jotta äiti uskoisi minun syöneen kunnolla koko viikonlopun. Niin ja kyllähän minä vähän niitäkin söin.

Kun äiti soitti eilen en saanut sanottua etteivät syömiset ole oikein sujuneet. Tai että ahdistaa niin paljon, että en uskalla lähteä ovesta ulos.
Ja kuitenkin neljän seinän sisällä on ehkä kaikkein pahinta.



haluaisin kuristaa itseni


Onneksi huomenna on uusi päivä ja uusi viikko.
Toivottavasti siitä tulisi parempi kuin edeltäjästään.

perjantai 3. toukokuuta 2013

fredag

Ylös, ulos ja lenkille!





Nyt minä lähden ulos nauttimaan ihanasta ilmasta.
Liikunnan jälkeen jaksankin sitten lähteä viettämään iltaa. Ehkäpä löydän itseni baarista katsomassa lätkää (vaikken mikään suuri jääkiekon fani olekaan) tai terassilta nauttimassa auringosta.

Hyvää viikonloppua muruset! ♥


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

first of May




Hetken ehdin jo luulla että mulla on ihan todella huono viinapää (ei silleen että se olisi mitenkään erityisen hyvä tai pitäisin sitä hyvänä/huonona ominaisuutena). Sitten mietin mitä kaikkea tulikaan joutua enkä enää ihmetelly asiaa.


Ihan hauskaakin minulla oli, mukava nähdä ystäviä ja koulukavereita, osaa en ollut varmaan yli vuoteen edes nähnyt. Loppuillasta taisi kontrolli olla hieman hukassa kun söin sipsejä ja palan piirakkaa (mihin se mun gluteenittomuus oikein katosi haloo!?). Osan porukasta vielä suunnatessa baariin päätin kuitenkin lähteä bussilla kotiin. Puoli kolmen aikaan pääsin vihdoin sänkyyn.

Aamulla olin ns heikossa hapessa eikä olo ollut mitenkään erityisen hyvä. Aamupala tuli syötyä lounaan aikaan ja päivän ainoa lämmin ateria iltapäivällä. Helsingissäkin käväisin, myöhemmin söimme perheen kanssa yhdessä ja itse grillimestari pääsi vauhtiin. Tänään olen myös syönyt kevään kesän! ensimmäisen jäätelöannoksen, vaniljajäätelöä ja mansikoita. Valittevasti se maistui ihan yhtä hyvältä myös toisella kerralla, hieman hukkaan kyllä meni kun kerran päädyin deletointiin....

Ihanaa kun huomennakin voi vielä pitää vapaata. Tällainen lyhyt loma keskellä viikkoa tekee ihmeen hyvää.

Huomenna varmaan näen ystävääni shoppailun ja kahvittelun merkeissä :)