torstai 31. toukokuuta 2012

ehkä huomenna on parempi päivä ?

Vaikka tällä hetkellä tuntuukin vaikealta ja rankalta niin mä en voi muuta kuin uskoa että kaikki muuttu vielä paremmaksi. Mun vaan on pakko uskoa noin. Mulla ei oo muita vaihtoehtoja. 





Päivät menee ihan sekaisin. Tunnit tuntuvat päiviltä ja kuitenkin viikot menee liian nopeasti ohi. Olen todella hämmentynyt.

Kävin jo psykologilla juttelemassa. Lääkärin lähetteeseen tuli eilen vastaus, pääsen sinne psykiatriselle. En tiedä mitä ajatella. Olen huojentunut mutta... Vanhemmat yrittävät olla tosi mukavia ja tukea minua niin paljon kuin osaavat.

Koulu loppuu multa huomenna, vaikka en ole edes kunnolla siellä melkein kahteen viikkoon käynytkään. Paniikki iskee, mitä puen juhlaan päälle? Tuntuu hassulta sanoa, mutta en edes odota kesälomaa. En tietenkään jaksaisi koulua käydä, mutta se mikä minua odottaa ei todellakaan tunnu lomalta. Ihmettelen miten hyvin kuitenkin onnistuin tässä jaksossa. Pelkäsin Luulin saavani todistukseen kasan nelosia, riemastuin kutosesta matikankokeesta ja kuitenkin onnistuin jopa saamaan yhdestä kokeesta kympin. Saa nyt nähdä mitä todistukseen tulee.

Huomenna menen vielä viime metreillä puhumaan opolle jos sittenkin tekisin lukion neljässä vuodessa. En ole saanut aikaan ilmoittautua syksyn kirjoituksiin.

Syöminen tuntuu tällä hetkellä ihan äärettömän vaikealta. Ahmimiskohtauksen riski vaikuttaa onneksi kuitenkin tällä hetkellä hyvin pieneltä. Tuntuu että kaikki on liikaa ja banaaninkin alas saaminen voi olla hankalaa. Mä kuitenkin yritän parhaani mukaan. Vanhemmat ovat huolissaan eikä tilannetta auta yhtään että joudun kirjoittamaan ruokapäiväkirjaa psykologille ja ravitsemusterapeutille. Ahdistus

maanantai 28. toukokuuta 2012

Jag mår illa

 En todellakaan tiedä mitä sanoisin... pää meinaa räjähtää näistä ajatuksista. Haluaisin vain hetken voida olla joku muu. En jaksa itseäni tällaisena. Haluan vain pois


 
It's the moment of truth and the moment to lie
The moment to live and the moment to die
The moment to fight, the moment to fight, to fight, to fight, to fight


To the right, to the left
We will fight to the death
To the Edge of the Earth
It's a brave new world from the last to the first



Sillä aikaa kun olen ollut poissa täältä olen:
ollut kolme kertaa juttelemassa kuraattorille, 
käynyt kerran lääkärissä, 
avautunut kaverille, 
juonut ja ollut hieman humalassa,  
saanut lähetteen psykiatriselle polikliniikalle,  
saanut ajan syömishäirikeskukseen,
ollut masentunut, 
ahminut,
laihtunut,
ja uudelleen syönyt aivan liikaa,
nukkunut liian vähän,
yrittänyt tehdä rästiin jääneitä koulutöitä,
käynyt kokeessa tai tunnilla viimeksi keskiviikkona,
ollut todella ahdistunut
en ole saanut mitään järkevää aikaan...

Minuutit tuntuvat päiviltä ja kuitenkin aika juoksee.
En todellakaan ole valmis kesäloman alkuun.
Ehkä ei ne mieliala-/masennuslääkkeet mitä mulle ehdotettiin oliskaan niin huono idea...

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

I hate every part of me

Tänään: kolme mukillista teetä, kaksi omenaa, karjalanpiirakka (140kcal), bataattisosekeitto (170 kcal), pari ruokalusikallista raejuustoa, vuotilanruiseleipä juustoviipaleella. Yhteensä: ehkä 500... en todellakaan tiedä. Äiti kyllä haluaisi että syön vielä sen tekemää hedelmärahkaa. En jaksa välittää eivätkä aivoni oikein tällä hetkellä toimi. 500 tai 600 tai 700, se on ihan liikaa.

Eilen: smoothie (120kcal) kolme mukillista teetä, kolme omenaa, viinirypäleitä, banaani, normaaliannos spagettia ja jauhelihakastiketta. Illalla kymmenen aikaan ahmin...


Mun äiti tietää nyt tästä. En tiedä kuinka tarkasti mutta se tietää. Kohta tietää isäkin. En tiedä mihin tää kaikki johtaa, toivon ainakin saavani apua. Ainakaan vielä kukaan ei ole huutanut tai ollut vihainen. Äidin silmistä näki että se oli hieman itkenyt kun koulusta soitettiin sille.

Mä olen henkisesti ihan poikki. Eilen en tiennyt miten jaksaisin koulusta kotiin. Se tunne oli jotain niin outoa. Kivi tai iso möykky mahassa, iso reikä minussa, kylkiluuni painautuivat kasaan enkä pystynyt hengittämään. Mulla on tosi paha olla, vaikka olenkin ehkä tavallaan helpottunut että mun vanhemmat nyt tietää. Eilen mä todellakin toivon etten olisi olemassa. Mun kaveritkin vihaa mua...

Onneks mun tarvitsee mennä kouluun ens kerran vasta tiistaina. Perjantaina on yhden mun kaverin synttärijuhlat, lauantaina pitäisi mennä toisen kaverin luo katsomaan Euroviisuja ja sunnuntaina oli tarkoitus mennä baariin. Hehe en oo yhtään innostunut. Voisin vaan jättää kaiken väliin. Mä en edes tiedä miten mä selviin kesälomaan asti. Lomakin tuntuu liian pelottavalta ja ahdistavalta.



edit:// Mä söin vaan lusikallisen sitä rahkaa. Ei hätää.

maanantai 21. toukokuuta 2012

this is how I feel

Mun pitäis lukea huomiseen kokeeseen ja tehdä esitelmää ja kirjoittaa pari esseetä mut mä en vaan jaksais... ja ulkona on ihan älyttömän ihana ilma. Haluaisin mennä ottamaan aurinkoa mut mä en kehtaa mennä sinne bikineissä ja shortseissa. Pieni ongelma
Haluaisin kovasti kirjoittaa nyt mun viikonlopusta, mutta mä en vaan nyt voi just nyt. Ehkä illalla tuun ja teen taas uuden postauksen. Tää on nyt enemmän tämmöinen kuvapostaus. Hain yks päivä näitä kun yritin löytää sanoja kuvaamaan sitä miltä musta tällä hetkellä tuntuu.

edit// Blogger ei haluu nyt olla yhtään yhteistyöhaluinen joten olen pahoillani et nää kuvat ei oo keskellä vaan menee vähän miten sattuu. Ehkä se ei teitä haittaa vaikka tätä perfektionistia täällä haittaakin...