I can't let you go

Oon jo varmaan sata kertaa (no ehkä oikeasti ei ihan niin monta kertaa) aloittanut uutta postausta. Enimmäkseen niistä kuitenkin tuli vaan lyhyitä selostuksia päivän syömisistä. En usko että ketään oikeasti kiinnostaa tietä mitä kaikkea päivän aikana olen syönyt. Tiivistettynä voin kuitenkin sanoa, että nämä kaksi viime viikkoa on mennyt n. 1000 kcal/päivä tai alle. Lisäksi olen vielä harrastanut jonkinlaista pientä liikuntaa joka päivä.

Mä oon vähän väliä rampannut vaa'alla. Tänään aamulla, jos uskon sitä pienempää numeroa mitä vaaka näytti, olisi painoindeksini nyt tasan sen 17. En oikein tiedä mitä ajatella. Mä olen melkein saavuttanut joskus kauan aikaa sitten asettamani bmi tavoitteen, mutta se mitä vaaka vielä näyttää on aivan liikaa. Olen edelleen liian iso. Ehkä 1000 kaloria on hieman liikaa...

Olen pari kertaa on näiden päivien aikana meinannut alkaa ahmimaan. Onneksi muistin taas chew & spit - tyylin. Tällä tavalla olen siis pureskellut jo kaksi ruisleipää ja kolme pullaa... Viime viikolla tuntui todella helpolta syödä vähän ja jättää aterioita väliin, eilen ja tänään on jo ollut hieman hankalampaa. Tekisi mieli syödä vaikkei ole oikein nälkä. Tänään annoin sitten itselleni luvan syödä rivi fazerin tummaa suklaata.

Tämän ja viime viikon minulla on oikeastaan ollut paljon parempi olo henkisesti kuin pitkiin aikoihin. Yks mun kaverikin sanoi että vaikutan jotenkin iloisemmalta. Ehkä tää laihtuminen on jotenkin helpottanut olo. Kyllä välillä kuitenkin iskee ahdistus tai jotain, mutta muuten mulla on helpompi olla. En todellakaan ole vielä tyytyväinen mun kehoon ja aion vielä laihduttaa. Maanantai oli kuitenkin aivan kamala päivä... Kävin taas puhumassa kuraattorin kanssa. Sen mielestä olisi hyvä jos mun vanhemmat saisi tietää tästä kaikesta. Joo ei kiitos. Lisäksi mä jouduin tekemään masennustestin. Ylläripylläri, sen mukaan mulla olisi masennus (pahimpina aikoina jopa vakava). Hmm, ei tuo hirveästi yllättänyt mutta kyllä hieman järkytti. Kuraattori sano, ettei se pysty yksin mua auttamaan ja mun pitäisi saada lähete psykologille/psykiatrille. Syömishäiriökeskus voisi myös olla kuulemma hyvä paikka. Ei kiitos. Kuulostaa houkuttelevalta, mutta en todellakaan ole valmis nyt päästämään tästä kaikesta irti kun kaikki menee paljon paremmin. Mulla menee paremmin kuin pitkiin aikoihin. Ja mä en todellakaan halua että mun vanhemmat sais tietää. Mä meen hoitoon vasta sitten kun mut pakolla viedään sinne. Piste.

Ainiin... Mulla oli tänään fysioterapiaa viimeinen kerta ennen kesälomaa. Hyviä uutisia sieltä tuli. Mun polvi on kuulemma hyvässä mallissa vaikka todennäköisesti siinä on vielä kipuja koko kesän. Lisää lihaksiakin pitäisi kuulemma hankkia. Mutta tosta jäi mulle tosi hyvä fiilis ja motivaatiota yrittää saada se paremmaksi.

Mieli korkealla. Motivaatio korkealla. Kyllä mä vielä saavutan mun uudet tavoitteet.