perjantai 30. syyskuuta 2011

Byebye September

Mua väsyttää ja mun pitäisi varmaan mennä nukkumaan. Tiedän kuitenkin, että heti kun sammutan valot ja painan pääni tyynyyn, en enää pystykään nukkumaan. Viime aikoina en ole oikein saanut kunnolla nukuttua. Nukahtamiseen menee muutenkin yleensä pari tuntia ilman itku- ja/tai ahdistuskohtauksia. Nykyään juuri kun olen nukahtamaisillani mieleeni pulpahtaa jokin ajatus ja sitten alkaakin ahdistaa. Sydän lyö tuhatta ja sataa, kuvittelen jonkun olevan mun huoneessa tai kuulen outoja. Silloin tekis vaan mieli tehdä jotain että kaikki loppuisi. Olen taas alkanut miettiä viiltelemistä. Kun vihdoin nukahdan, en nuku ollenkaan sikeästi, herään helposti ja vaihdan asentoa varmaan sata kertaa yössä. Nukkuminen ei vaan ole mua varten. 


Tää päivä oli kyllä kaunis. Ilma oli ihan ja lämmin, yhessä vaiheessa tuntu että olin pukeutunut ihan liian syksyisesti. Kuitenkin meinasin jäätyä koulussa. En tajuu miksei ne voi laittaa lämmitystä kunnolla päälle. Järkytys kuitenkin iski kun mä tajusin että tänään on syyskuun viimeinen päivä. Äskenhän oli kesä, huomenna lokakuu. Lokakuu on mun mielestä ehkä se kaikkein epämiellyttävin kuukausi. On niin pimeää ja kylmää ja kaikki ovat jotenkin niin ankeita. Tavallaan mä rakastan syksyä, toisaalta mä vihaan sitä.
Ja kuukausista puheen ollen, mun menkat on taas jäänyt pois. Eipä ole eka kerta. Mut kyl ne varmaan taas kohta tulee takas, vaaka kun nätti tänään niin hirveitä lukemia. 

Mut nyt mun täytyis kyllä yrittää mennä nukkumaan. Koko huominen päivä meneekin varmaan saksan ja matematiikankokeisiin lueskellessa. Toivottavasti mä saisin nyt nukuttua. 

torstai 29. syyskuuta 2011

make me thinner...

Nyt mulla on siis eka koe takanapäin. Oi kyllä, mulla alko koeviikko vasta tänään. Eilen illalla mulla oli ihan kamala stressi ehtiä lukea koko aihealue läpi ja lopulta mä en enää jaksanutkaan lukea muistiinpanoja. Koe oli minusta ihan tosi vaikea. Kirjoitin noin kahdeksan sivua konseptipaperille, mutta kuitenkin musta tuntuu et mä en osannut mitään. Ärsyttää jos saan huonon kun kuitenkin kirjoitin niin paljon.
Huomenna mulla olisi enkun kielioppikoe, mut siihen mä en varmaan jaksa hirveesti lukea. Mua vaan väsyttää niin paljon. Oon nukkunut niin huonosti. Voisin melkeinpä mennä nukkumaan.

Mä en vaan oo tyytyväinen mun kehoon. Mä en haluaisi olla näin pitkä kun oon ja painokin saisi olla sen muutaman kilon vähemmän. Eniten mä inhoan mun reisiä ja vatsaa. Mua ihan oksettaa kun katson itseäni peilistä. Mä en vaan osaa ja jaksa elää itsena kanssa tällaisen. En oo sisältä enkä ulkoa kaunis. Tää on mun normaalipaino ja jos mä syön ihan normaalisti + vähän herkkuja välillä, mun paino ei muutu miksikään. Mut mä tiedän et jos mä vaan haluisin mun paino vois pudota. 

Mä en halua näyttää kamalalta mun vanhojentansseissa joten mun on pakko laihtua. Pakko, pakko, pakko. Jos mä lihon yhtään, se on maailmanloppu. Mun täytyy olla laiha helmikuussa. Mä oon jo tilannut itselleni mekon. Se on kokoa 34, toivottavasti se menee vielä mulle ja on muutenkin hieno. Helmikuussa se saisi olla hieman liian iso. Mut vaikka mä laihtuisn kymmenn kiloa, mä en varmaan kuitenkaan olisi tyytyväinen itseeni. Mä en kuitenkaan tule näyttämään kauniilta. Mä en halua näyttää mursulta. Mua ärsyttää olla tämmönen epäonnistuja. Jos mä olisin laihempi, kaikki olisi hyvin.



Tämän päivän thinspossa Keira Knigtley. Joidenkin mielestä se on liian laiha, mun mielestä ihan täydellinen.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Fallin' leaves


Tää päivä nyt on ollu vähän tämmönen…
Vihdoinkin mä pääsin puhumaan opolle koulussa ja muuttamaan mun kurssivalintoja. Muut jonossa varmaan vähän hermostuivat kun mä olin sen huoneessa jotain 20min. Mä sain siirrettyä paria kurssia ja nyt mulla on seuraavassa jaksossa vaan kuusi kurssia. Sekin tuntuu vähän liian paljolta. Outoa sillä viime vuonna mulla oli yhessä jaksossa seitsemän kurssia, ja nyt tässä ekassa jaksossa mulla on vaan kuusi, niin se tuntuukin tosi paljolta. Me puhuttiin siis aika kauan ja mietittiin mun kurssivalintoja ja sitä että mä ehkä tekisin lukion 3,5 vuodessa. Mä en yhtään vielä tiedä, enkä myöskään sitä mitä aineita mä haluaisin kirjoittaa. Ekä mulla ole hajuakaan siitä mitä mä haluaisin tehdä lukion jälkeen. Mä vaan olen ollut aika väsynyt nyt syksyllä. Koulu tuntuu tosi rankalta ja mun mieliala synkkenee samaa tahtia kuin mitä illat pimenee.



Toisaalta mä tykkään syksystä. Silloin on hyvä syy pukeutua lämpimästi ja voi hyvin laittaa pari kerrosta vaatteita päällekkäin. Mua vaan ärsyttää kun koulussa on vaan niin hirveen kylmä ja mua paleltaa koko ajan. Minusta on ihan pukeutua isoihin neuleisiin, silloin kukaan ei näe mun kamalaa vatsaa tai mitään muutakaan. Lisäksi mä rakastan isoja, pehmeitä kaulahuiveja. Mulla on niitä tosi monta, mut voisin mennä vielä ostamaan ainakin yhden uuden. 


Ja nyt mä olen vihdoinkin alkanut lukemaan historiankokeeseen. Okei, mulla on vielä 100 sivua jäljellä enkä ollenkaan tiedä miten mä ehdin oppia kaiken. Sitä paitsi äiti on ostanut kotiin muffineja, tekisi kamalasti mieli mennä ottamaan, mutta parasta olisi jos hillitsisin itseni. 

Tänään mä sain ajan koululääkärille. Se on tasan kolmen viikon päästä. Mua pelottaa. Mä en halua mennä. Mä en halua mennä sinne ja nähdä et mun paino on noussut. Mä en halua kuulla mun painoindeksiä. Mä en halua, että joku vieras neuvoo mulle miten mun pitäisi elää. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, uskallanko laihduttaa ennen sitä mun aikaa. Mut mä en halua nähdä sitä kamalaa lukua kun mut punnitaan. Mä haluan olla silloin paljon kevyempi. Mut mä tiedän mitä se lääkäri tulee sanomaan jos mun paino on pudonnut. Se käskee mun syödä enemmän. Mä en halua! Mä en tiedä mitä mä tekisin. Mun tekis mieli vaan jättää menemättä sinne, mut mun on pakko sillä mä tarviin sen todistuksen ajokorttia varten.
 

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

The end of the week

Jaahas, nyt on viikonloppu melkein takanapäin. Voin suoraan sanoa ettei mulla ollut kivaa. Mulla alkaa koeviikko torstaina ja mun oliisi pitänyt jo aloittaa lukeminen. Mut ei, en tietenkään ole avannutkaan kirjoja.  Perjantaina mä olin kutsunut pari kaveria yökylään. Me syötiin, juotiin ja pelattiin jotain pelejä. Mä olin leiponut mokkapaloja ja pizzaa ja ostanut karkkii, limua ja sipsejä. Mulla oli ihan kivaa siihen asti kunnes tajusin, ettei kukaan meinaa jäädä yöks. Mä olin suunnitellut jo pari päivää et tänään mulla olisi mahdollisuus puhua mun kavereille, mut tän illan jälkeen mä tajusin ettei mulla taidakaan olla oikeita ystäviä joille mä voin puhua asioista. Kun kaikki olivat lähteneet mulla oli ihan hirvee laskeuma ja mä vaan istuin itkien mun sängyssä. Lopulta kai sitten nukahdin kaikki vaatteet päällä. Ja sitä ruokaa, sitä jäi ihan tosi paljonjäljelle. Miks piti tehdä mokkapaloja ja pizzaa? Syön varmaan kaiken itse. Possu.

Lauantaina kun mun olisi pitänyt lukea kokeisiin mä vaan istuin koneella lukemassa muiden blogeja. Miks mä en voi onnistua niin kuin muut? Joskus mä vaan haluisin olla pieni lapsi jonka ei tarvitsisi murehtia mistään. Pienenä mä olinkin tosi laiha.

Mut nyt mä päätin, että huomisesta alkaen mä oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja katson mitä suuhuni pistän. Mä aion olla jouluun asti herkkulakossa, eli ei karkkia, sipsejä tai muuta ällöä lihottavaa. Ihan kuin mä pystyisin!? Feilaan kuitenkin. 


lauantai 24. syyskuuta 2011

Me, myself and I - nelly

Ihan aluksi mun pitäis varmaan kerto jotain itsestäni. Oon 17- vuotias nuori neito ja oon lukion toisella. Luonteeltani oon rauhallinen, kiltti ja ajattelevainen. Ne jotka ei tunne mua hyvin ajattelee varmaan et mä oon tosi hiljanen. Ja viime aikoina musta on tullu vielä hiljaisempi. Mut ne jotka tuntee mut hyvin tietää et mä osaan olla tosi itsepäinen, äkkipikainen ja kuoren alla tosi bitch. Mä osaan organisoida asioita ja tiedän et mä oon perfektionisti. Siinä varmaan syy mun kaikkiin ongelmiin.  

Monen mielestä mun elämä on tosi hieno ja helppoa, mutta todellisuudessa suurin osa vaan ahdistaa mua. Mä en tiedä et onko mulla mitään syömishäiriötä, mut mä en vaan oo viime aikoina osannut (enkä halunnut) enää syödä normaalisti. Mä jätän aterioita väliin tai sit mä yhtäkkiä vaan ahmin kamalasti. Hävettää… Mä oon tosi epävarma itsestäni ja etenkin mun kehosta. Mä oon myös joskus viillellyt itseäni. Mut siitä on jo kauan. Mä en tunne itseäni kauniiksi.


Tän blogin mä aloitin siks et mun on vaan pakko saada purkaa mun ajatuksi johonkin. En olleenkaan tiedä et onks tästä apua.  Oon jo jonkin aikaa seuraillut paria blogia ja ihailen suuresti näitä kauniita neitokaisia jotka onnistuvat pudottamaan painoaan. Haluan pystyä samaan. Kirjoitan tänne ihan anonyymisti, tiedän että jos kertoisin enemmän ja laittaisin tänne kuvia ittestäni joku vielä tunnistais mut. En taida kertoa mun pituutta, pianoa tai painoindeksiä, ehkä joku päivä, mut ei ihan vielä.
Blogiin kirjoittelen elämästä yleensä sekä varmaan myös laihdutuksesta. Tavoitteena kuitenkin olisi tulla kevyeksi kuin höyhen.