otsikon keksiminen on hurjan vaikeaa

Syksyn kirjoituksista on selvitty. Nyt ei kannata enää murehtia ja miettiä mitä tuli tehtyä. En voi muuta kuin odotella lopullisia tuloksia.

Huokaisen helpotuksesta ja toivon pystyväni nyt rentoutumaan ja ottamaan iisimmin. Ensi viikolla alkaa koeviikko, joka onneksi minun  kohdalla ei ole mitenkään rankka. Flunssa pukkaa takaisin päälle, mutta eiköhän tämä tästä. Treenamaan olisi kova hinku päästä.

Syöminen on sujunut kiikun kaakun. Tarkoituksenani oli syödä tasapainoisesti ja riittävästi, jotta jaksaisin keskittyä kirjoituksiin. Toisin kävi ja ruokamäärät taisivat vähentyä reippaasti. Joudun kirjoittamaan taas ruokapäiväkirjaa ja näyttämään sen ensi viikolla ravitsemusterapeutille. Olen kuitenkin onnistunut olemaan oksentamatta ja yritän nyt tosissani päästä siitä eroon.

Anteeksi sekava ja lyhyt postaus. Yritän jatkossa kirjoitella hieman aktiivisemmin.

loma alkoi

Nyt on kirjoitukset vihdoin ohi, menneitä ei kannata murehtia ja voin vain jäädä odottamaan tuloksia. Tuntuu että tämän päiväinen maantieteen koe meni ihan hyvin, mut kunhan pääsin kotiin olin ihan varma et pieleen meni. En tiedä, ehkä se ei nyt ihan noinkaan menny. Saa nähdä.

Tästä stressitaso toivottavasti nyt ainakin laskee kun ei tarvitse jännittää ja lukea. Ehkä voin nyt keskittyä muihin asioihin, ehkäpä niihin syömisiin. Kaksi viikkoa vapaata ja sitten takaisin koulun penkille.


Tällä hetkellä olen aika poikki vaikka samalla tuntuu et käyn vähän ylikierroksilla. Yritän rauhoittua telkkarin ääressä ja kohta pitäisi syödä vielä iltapalaa. Kirjoitusten takia syömiset ovat taas mennet vähän miten sattuu. Eilenkin kävi pieni vahinko ja löysin itseni posliinijumalan ääreltä.

Huomenna yritän kirjoittaa vähän tarkemmin kuulumisia. En ole kadonnut minnekkään vaikka olenkin viettänyt hieman hiljaiseloa.

if you can't win, don't try

Puoli levey suklaata jonka jälkeen pika pikaa deletoimaan. Ahdistusta ja paniikkia. En tiedä mitä ottaisin mukaan eväiksi. Mitä väliä, ihan sama mitä otan. Mutta entä jos joku katsoo? No enhän minä niitä kuitenkaan syö.

Tällä tavalla eilen. Näin minä valmistauduin äidinkielen kirjoituksiin. Hyvä minä

Olin yllättävän rauhallinen kävellessäni sisälle saliin. Oma paikka löytyi, tällä kertaa melkein keskeltä. Se ei kuitenkaan haitannut. Pelkäsin joutuvani paniikkiin, mutta kaikki menikin ihan hyvin. Yksi hyvä kaveri istui ihan takanani. Hän ihan varmasti katsoi söisinkö minä

Tällä kertaa tarjottimellani oli hieman vähemmän tavaraa kuin viimeksi. Mikä idea on raahata isoa kasaa eväitä jos niitä kaikkia ei kuitenkaan syö. Hymyilin sisäisesti ja tulin hyvälle mielelle kun sain vähän syötyä. Mehu, proteiinipatukka ja viinirypäleitä. Ääni jo huusi, että tuokin on liika.

No itse kirjoittaminen sujui aika vaihtelevasti. Suurimman osan ajasta mietiskelin ihan vain muita asioita tai heiluttelin varpaita. Tekstiä tuli kuitenkin vähän päälle viisi sivua, laadusta en ole niinkään varma. Tekstitaito meni kuitenkin hieman huonommin mitä toivoin joten lopullista tulosta jään odottelemaan.

Iltapäivällä kävin vielä lääkärillä tämän flunssan kanssa. Verikokeissa piti käydä ja kurkkukin kuulemma oli ärtynyt ja turvoksissa.. Eihän eilisillä tekemisilläni ollut lainkaan vaikutusta asiaan...
Ei auta muuta kuin yrittää levätä.

Olen ihan tööt. Väsyttää, päätä särkee ja ajatus ei millään kulje. Taidan ottaa kupin teetä ja majoittua sohvalle viltin alle.