perjantai 26. heinäkuuta 2013

jos odotat parempaa aikaa, odotat seuraavan elämään

Tänään on jälleen kerran päivä täynnä ohjelmaa.
Kohta olen lähdössä tapaamaan ravitsemusterapeuttia ja sieltä suoraan kynsihuoltoon. Sieltä kun pääsen, niin äkkiä kotiin ja kaikki kamat mukaan. Muutaman mutkan kautta tallille. Eilen en vielä jalallani uskaltanut ratsastaa, enkä varmaan tänäänkään. Hessulle on kuitenkin tulossa eläinlääkäri, joten pakko mennä.
Tallilta lähdemme suoraan mökille, viime kerrasta onkin hieman ainakin minun kohdallani aikaa. Maanantaina nauroin isälle, että olen tainut viettää tänä kesänä enemmän päiviä Tallinnassa, kuin öitä mökillä.

Tänään juoksen siis melkein, kuin tuli hännän alla. Jossain välissä pitäisi myös muistaa ja ehtiä syödä. Huomenna saan ottaa ihan rauhallisesti, toivottavasti ilma olisi hyvä ja voisin ottaa aurinkoa. Sunnuntaina menemme todennäköisesti katsomaan ratsastuskisoja.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

ärräpäitä

Tää päivä piti mennä tällaisissa tunnelmissa





mutta muuttuikin tällaisiin





Jalka kipeä ja turvoksissa. En tiedä mikä siihen tuli.
Tänään en voi muuta kuin leputtaa sitä ja kylmätä. Toivottavasti pääsisin huomenna nousemaan hevosen selkään ja lähtemään kisoihin.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

21. heinäkuuta

Kiirettä on pitänyt, tuntuu etten ehdi tehdä ihan kaikkea mitä pitäisi. Ja kuitenkin tuntuu siltä, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Kun olen päässyt kotiin, en enää jaksa sohvalta nousta. Ystävistäkään en ole oikein kuullut mitään.

Perjantaina kävin ravitsemusterapeutilla juttelemassa ja sain myös tehtäviä joista minun pitäisi selvitä ensi viikon tapaamiseen asti. Haasteena on esimerkiksi syödä aamupalaa sekä ainakin yksi leipä joka päivä. Tähän mennessä on sujunut suht hyvin muutamaa lipsahdusta lukuun ottamatta.

tänään söin tällaista aamupalaa
tuorepuuroa ja teetä

Hoitotapaamisen jälkeen piipahdimme äitini kanssa stockalla viimeisissä alennusmyynneissä. Mukaan tarttui kaikea pientä kivaa. Tällä viikolla olen ostanut uudet mustat farkut, bikinit, muutaman paidan ja kaulakorun. heihei rahat Lisäksi tilasin hepalle vähän varusteita talvea varten.

Tällä viikolla olen saanut vaikutteita Helsingisä olleista purjeveneistä (-laivoista?:D). Päälläni on sattumoisin ollut ankkuritoppia, -huivia ja ostin myös kaulakorun jossa riippuu ankkuri. Torstaina kävimme vanhempieni kanssa ihan paikan päällä katsomassa aluksia. Ilma oli kaunis - niin myös laivat, ja ihmisiä oli ihan älyttömän paljon.


näytti ihan hyvältä...
 
Eilen meni melkein koko päivä ratsastuskisoissa. Kotoa lähdimme seitsemän aikoihin ja takaisin tulimme yksitoista tuntia myöhemmin. Ei ollut ihan meidän paras päivä, heppa ei oikein jaksanut tsempata kuten yleensä ja itsekin taisin olla hieman epävarma. Ensi viikolla uusi yritys.

polvi ei taida oikein tykätä tästä treeni- ja kisatahdista
onneksi kylmäpussi hieman auttoi kipua

Tämä päivä alkoi mukavissa merkeissä kun koiramme oli päättänyt käydä mutakylvyssä. Se oli aivan musta ja haisi aika pahalle. Eikun pesulle ja naurut päälle, ei meidän vanha rouva ole ikinä uimisesta pitänyt.

Huomenna lähdemme isäni kanssa päiväksi Tallinnaan - kolmas kerta minulle tänä kesänä :D



hmm, näistä postauksista on tullu jotenkin tylsiä ja yksitoikkoisia. Olisiko teillä jotain toiveita? Yritäisin toteuttaa niitä parhaani mukaan. Ensi viikolla yritän saada aikaiseksi päiväni kuvina- postauksen.



keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

bilder

Minulla ei ole oikein mitään erikoista kerrottavaa joten tässä välissä tulee nyt muutama kuva viimeviikolta.













sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

järkeviä valintoja

En nyt ihan koko yötä juhlinut, vähän ennen kolmea lähdimme ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa pyöräilemään kotia kohti. Siitä taisi olla jo vuosi, kun viimeksi pyöräilin (muuta kuin kuntopyörällä....). En syönyt mitään koko päivänä, joten nousi päähän ihan kivasti. Säälittävää, että päivän kalorit tulivat alkoholista. Yöllä kotiin tultuani päätin kuitenkin syödä vähän kanaa ja ruisleipää. Tyhmä pää ei oikein osaa päättää kumman päivän syömisiin se pitäisi sitten laskea. Ehkä sitten tämän. Eli en syö nyt mitään ennen iltaa tai ehkä en silloinkaan. Yritän vain helpottaa heikotusta pepsi maxilla ja ehkä kahvilla.

"nyt me ei sitten nähdä muutamaan viikkoon... toivon et pystyt tekemään järkeviä valintoja..." sanoi psyka tämän viikon tapaamisella.

Ei tainnu tämä viikonloppu mennä ihan niinku strömsössä. Miksi edes yrittäisin kun en kuitenkaan osaa.

Mihinkäs se parantumismotivaatio oikein katosi?


lauantai 13. heinäkuuta 2013

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

kymmenes heinäkuuta

Voi apua tuntuu, että tämäkin viikko tulee menemään ohi ihan huomaamatta. Tällä viikolla se ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö minulla olisi mitään tekemistä. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole liikaa, jolloin minun täytyisi juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen.

Eilen sitten kiikutin uuden puhelimeni takaisin kauppaan ja palautukseenhan se meni. Vika oli itse puhelimessa eikä takakannessa. Kaikki valkoiset olivat loppuunmyyty ja varauksia on muutama, joten joudun nyt odottamaan ennen kuin saan uuden puhelimen.
raivostuttavaa

Tänään aamulla kävin psykalla. Tuntui oikeasti hieman oudolta, kun viime viikolla ei ollut aikaa. Eihän siitä edes ole pitkä aika, kun vielä kävin kaksi kertaa viikossa. Seuraavat kolme viikkoa hän on  taas lomalla. Psyka halusi kuitenkin, että otan kaksi aikaa ravitsemusterapeutille, ihan vain siksi etten jää ihan yksin niin pitkäksi aikaa. Tavallaan rt:n käynnit tuntuvat tällä hetkellä turhilta, mutta varmaan se on ihan hyvä, että pääsen puhumaan edes jollekin.

Syömiset ovat sujuneet hyvin hyvin vaihtelevasti ja oikeastaan ihan päin peetä. En vain osaa syödä. Syön naurettavan vähän tai vaihtoehtoisesti liikaa.

Loppuviikolle on vielä luvassa brunssi hui kauhistus, ratsastuskilpailut ja biletystä, ehkä myös mökkeilyä.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

new phone

ostin tänään uuden puhelimen sillä tuo entinen ei enää oikein toiminut ja muutenkin oli alkanut jo vähän kyllästyttämään. Kaksi vuotta kesti tuo samsung galaxy ace, hyvä se oli (ja kestävä, ihan vain muutaman kerran olen sen pudottanut...) niin kauan kuin se toimi.

Vannoutuneena samsung käyttäjänä pitäydyin samassa merkissä. (lisäksi minulla on samsung galaxy note 10.1 tabletti ja kotoa löytyy kaksi samsungin telkkaria). Pienen pohdinnan jälkeen päädyin galaxy S II plus:aan. Minulla kävi tuuri, sillä kaupassa sitä oli jäljellä valkoisena vain yksi kappale.

Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa, vai miten se meni?
hmmmpf... jotenkin minulle sattuu aina näitä 'kakkoslaadun'- tuotteita. Akku laittaessa huomasin ettei takakansi mene yhdestä kulmasta kiinni vaan jää millin verran raolleen. Tyypillistä. Pitäisi nyt lähteä takaisin kauppaan valittamaan. En vain oikein jaksaisi. Toivon, että ongelma ratkeaa takakantta vaihtamalla, en haluasi odottaa, että saan uuden.

Kaveriporukassamme jaksamme aina olla huvittuneita iphone villityksille. Meistä kenelläkään ei ole kyseistä kännykkää, vaan suurimmalla osalla on just samsung tai sitten nokian lumia.

Mikä puhelin teillä on?









sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Hymyilee kuin Hangon keksi


Hangosta kotiuduttiin eilen. Emme jaksaneet siellä olla yhtä yötä pidempään. Paluumatkalla autossa oli hieman hiljaista porukkaa, taisi väsymys hieman painaa päälle. Eipä kukaan jaksanut eilen illalla lähteä enää baariin.

Kivaa oli vaikka aurinko ei paistanut (paitsi sitten eilen kun olimme lähdössä) eikä pieniltä kommelluksilta voitu välttyä. Kuvasaldo jäi ainakin omalta osaltani aika surkeaksi. En mielelläni kameran eteen mene, osa oli julkaisukelvottomia ja loput olivat ryhmäkuvia joita en tänne voi laittaa.

tunnelmia
neljä henkilöä yrittää nukkua kahdelle tarkoitetussa teltassa,
koska emme jaksaneet pystyttää toista
poikalauma änki ulkopuolelle kyselemään kuulumisia ja
joku teini huusi ja ilmoitti poikaystävälleen lähtevänsä
teki mieli huutaa sillä yritimme nukkua
poliiseja ihan joka puolella, niiden kanssa jutustelua
roskaisia rantoja, pullonkerääjiä, ruokakojuja, bajamajoja
tuttujen näkemistä
kavereiden hukkaamien kun ei ole kenttää
karkin syöntiä
puhelimen katoaminen pusikkoon, hups no eihän se edes toimi
teltan pakkaamisen kanssa tuskailua,

Enkä nähnyt yhtäkään purjevenettä, maston kylläkin. 
Siis mikä regatta??



oli pakko pysähtyä kun joidenkin oli pakko päästä vessaan...

osaan minä nauraakin

ja vähän hymyillä

kuvan blurraus 10+

torstai 4. heinäkuuta 2013

road trip

Huomenna siis luvassa hieman matkailua ystävien kanssa, kun lähdemme kohti Suomen aurinkoisinta(?) ja eteläisintä kaupunkia. Biletystä, aurinkoa, ruokaa, juomia ja telttailua. Odotan oikeasti innolla vaikka tuo keittiössä oleva herkkukasa pelottaakin. On pizzaa, karkkia, keksejä ja sipsejä.

Olen päättänyt yrittää nauttia viikonlopusta, toivottavasti teilläkin on luvassa mukava viikonloppu!


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

otsikon keksiminen on vaikeaa

Maanantaina meinasin kirjoittaa siitä, kuinka turhautunut olen mun ystäviin, niin yhtäkkiä viikonloppu näyttääkin hieman valoisemmalta. Ja eräs toinenkin asia, se josta näin sen ikävän enneunen (ja näin vielä uudestaan, sekin piti paikkansa), näyttää myös olevan nyt järjestyksessä. Pelkään kuitenkin vielä huokaista helpoituksesta. Entä jos jokin asia vielä menee pieleen. Tämä on just sitä osaa mun persoonallisuutta, jota voisin hieman muokata. Mä en vain osaa nauttia hetkestä, aina mun pitää stressata ja varautua pahimpaan.

No siis, loppujen lopuksi eilisestä päivästä tuli kait ihan hyvä. Tästä päivästä vielä parempi. Eilisen treenit siirtyivätkin ihan viime hetkellä tälle päivälle. Ja ne menivät ihan superhyvin vaikka olikin tosi kuuma. Olen tyytyväinen hevoseen ja omaan ratsastukseeni, sain myös kehuja valmentajalta ja muiltakin. Tällaisinä hetkinä ymmärrän, että myös minun kuuluu ja on aivan luvallista syödä. Jos haluan kehittyä ratsastajana minun on saatava energiaa. En voi vaatia hevoseltani sataprosenttista suoritusta jos itse olen ihan puolikunnossa. Välillä tätä kaikkea on vain hieman vaikeaa muistaa.

Olen syönyt ihan liikaa, mutta yritän nyt olla ajattelematta koko asiaa. Aamupäivät olen viettänyt tänään ja eilen aurinkoa ottaen. Kuten olen tehnyt melkein jokaisena aurinkoisena päivänä tänä kesänä.

Viikonlopuksi näyttää siis olevan ohjelmaa ystävien kanssa. Toivottavasti suunnitelmat pitävät eikä tule mitään muutoksia.

hihi tällaista kakkua voisin vaikka syödäkin:D
toi kuorrutus kyllä vähän epäilyttää...

maanantai 1. heinäkuuta 2013

heinäkuun ensimmäinen

Tänään aamulla mä jo uskoin et asiat selviäis ja kaikki vielä muuttuisi paremmaksi. Ainakin halusin uskoa niin. Sitten kuitenkin yölinen ennenuni palautui mieleen, lopulta pienempiäkin yksityiskohtia myöten. Siihen suuntaan ne asiat sitten luisuivatkin. Tuntuu, että tänään oikein mikään ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Kaikki mikä voi mennä pieleen on mennyt. Postissa jouduin odottamaan kakskyt vuoronumeroa. Ahdistus. Tilaamani ratsastusvarusteet eivät olleet toivomusteni mukaiset. Ahdistus. Kaupassa se leipä, mitä halusin ostaa oli loppu ja jouduin ostamaan muuta. Ahdistus. Vaatteet ahdistaa. Ruoka ahdistaa. Mun läskit ahdistaa.

ahdistus

Mun lääkityksen olisi pitänyt jo alkaa selvästi ei vaikuttamaan, mutta ei vain tunnu siltä. Miksi heinäkuun piti tulla just nyt? Tällä hetkellä en näe oikein mitään hyvää koko kuukaudessa. Heinäkuu tuo tänä vuonna mukanaan vain ikäviä asioita ja asioita joita pitäisi hoitaa. Hoitokin jää aika lailla lomalle. Minulla on yksi tapaaminen psykalla ja sekin on ensi viikolla. Olisin voinut varata ajan ravitsemurterapeutille, mutta mitä turhia. En minä mitään sillä käynnillä edes tekisi.

Kesän alussa uskoin pärjääväni loman itekseni. Tällä hetkellä olen huolestunut ja peloissani, samalla salaa tyytyväinen, että voin kolmen viikon aikana tehdä oman pääni mukaan. Tiedän kuinka ääni kuiskuttelee kauniita runojaan. Syömättömyys ja liiallinen liikunta kuulostavat houkuttelevalta, bulimiakierre pelottavalta. Mitä jos tuleekin tiukka tilanne, jos en pärjääkään kolmea viikkoa yksin. Ei ole lääkäriä, psykaa, psykiatria, terkkaa tai kuraattoria. Onhan minulla äiti, mutta enhän minä hänelle osaa puhua. Tiedän, että voin tarvittaessa soittaa hoitopaikkaani, kyllähän siellä joku on. Ja yksityiselle lääkärille saa ajan, jos vain sille osaisi puhua. "Voithan sä hätätilanteessa mennä päivystykseen... Menet ainakin jos mietit itsesi satuttamista" Joo joo, ihan varmaan. Mitä mä nyt sinne menisin ketään vaivaamaan.

(tähän väliin aloin kirjoittamaan niistä 'niin kutsutuista ystävistä'. Sitten tajusin, ettei se oikein liittynyt tän postauksen temaan. Jos sillä nyt oli mitään 'teemaa'. Oon vaan niin viittuntunut kaikkeen ja kaikkiin, ahdistus puskee samalla päälle. Tuntuu etten jaksa tätä enää, mulla ei ole oikein mitään. Ihan sama...)


Mä pärjään itse. Mun on pakko.

Viikonloppuna voisin vetää perseet. Yksin, kun ei muilla muitakaan ole.

auttaiskohan se myös ahdistukseen?:D