Voi apua tuntuu, että tämäkin viikko tulee menemään ohi ihan huomaamatta. Tällä viikolla se ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö minulla olisi mitään tekemistä. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole liikaa, jolloin minun täytyisi juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen.
Eilen sitten kiikutin uuden puhelimeni takaisin kauppaan ja palautukseenhan se meni. Vika oli itse puhelimessa eikä takakannessa. Kaikki valkoiset olivat loppuunmyyty ja varauksia on muutama, joten joudun nyt odottamaan ennen kuin saan uuden puhelimen.
raivostuttavaa
Tänään aamulla kävin psykalla. Tuntui oikeasti hieman oudolta, kun viime viikolla ei ollut aikaa. Eihän siitä edes ole pitkä aika, kun vielä kävin kaksi kertaa viikossa. Seuraavat kolme viikkoa hän on taas lomalla. Psyka halusi kuitenkin, että otan kaksi aikaa ravitsemusterapeutille, ihan vain siksi etten jää ihan yksin niin pitkäksi aikaa. Tavallaan rt:n käynnit tuntuvat tällä hetkellä turhilta, mutta varmaan se on ihan hyvä, että pääsen puhumaan edes jollekin.
Syömiset ovat sujuneet hyvin hyvin vaihtelevasti ja oikeastaan ihan päin peetä. En vain osaa syödä. Syön naurettavan vähän tai vaihtoehtoisesti liikaa.
Loppuviikolle on vielä luvassa brunssi hui kauhistus, ratsastuskilpailut ja biletystä, ehkä myös mökkeilyä.
everything happens for a reason... sometimes you gotta fall before you fly
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sanoillasi on merkitystä ♥
Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi