lauantai 29. kesäkuuta 2013

And she's feeling like she just can't take no more

En yhtään tiedä onko mun ookoo syödä. No haloo! Ei tietenkään ole! ihrakasa. Mitä sä edes tollasia mietit? Mun piti olla tänään syömättä iltaan asti, siihen kun mun vanhemmat tulee kotiin. Tähän asti meni ihan hyvin, nyt ajattelin syödä jotain pientä. Pelkään kuitenkin ihan superpaljon et sitten siitä lähtee lapasesta ja tyhjennän kaapit.

Kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja postista hakemassa Nellyltä (:D) tilaamani paketin. Sieltä sitten kaupan kautta kotiin. Ostin liikaa kaikkea. Hetken minua huvitti kun punaiseen koriin oli kertynyt vain punaisia tuotteita. Vesimeloonia, kirsikoita, nektariineja, tomaatteja... Kyllähän sinne lopulta jotain muutakin eksyi, mm. rasvaton viili ja pepsi maxia. En kuitenkaan ostanut sitä eilen pelkäämääni jäätelöä, ei tullut edes mieleenkään.

No nyt sit söin nektariinin, pienen omenan, vesimeloonia, 100g kirsikoita, vähän mangoa ja 100 kalorin verran raejuustoa. läski

On aika epäonnistunut ja läski olo

ei ihan normi perjantai

Mä en yksinkertaisesti osaa.

Päätä särki ja kurkku oli melkein koko päivän kipeä. Syykin on aika selvä enkä viitsi tarkemmin kertoa. Mä en osaa syödä normaalisti. Syön liikaa tai en sit ollenkaan. Tänäänkin olen syönyt lähinnä leipää. Eikä se jäänyt vain muutamaan palaan.

Olen iso ruma iljettävä läskikasa.

Ja kaikesta huolimatta mieleeni hiipi ajatus lähikauppaan menosta. Ostaisin paketillisen jäätelöä. Saisin rauhassa sessioida, mitä väliä millään edes on, kun en osaa syödä normaalisti. Häpeän häpeän ajatuksiani sekä itseäni. Ei näin. Miten edes kehtaan kirjoittaa tätä? Taidan olla ihan hullu. Hyi minua.

Onneksi en kuitenkaan ostanut jäätelöä. Sen sijaan lähdin tallille vaikka tarkoituksena oli pitää vapaapäivä. Siellä venähtikin hieman ajateltua kauemmin.

Kotiin tultua sain läskiperseeni liikkeelle ja lähdin vielä lenkille. Viime kerrasta oli liian pitkä aika.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

24. kesäkuuta

Ei ole oikeastaan mitään erityistä kerrottavaa.

Juhannus tuli, juhannus meni.
Söin, söin ja söin.
Söin jopa mansikkakakkua.
Lauantaina jälkiruoan jälkeen kuitenkin oksensin.
Tähän asti olin onnistunut olemaan koko loman ajan oksentamatta. Tämä oli lipsahdus, en aio antaa sen tapahtua uudelleen.

Sunnuntaina ajoin jo päivällä kotiin mökiltä ja sain olla vuorokauden yksin himassa. Syömiset ovat sujuneet nyt vähän miten sattuu. Ensin en syönyt, sen jälkeen eilen illalla söin muutaman leivän liikaa. Tänään olen syönyt kaksi omenaa, nektariinin, kasviksia ja kanaa.

Huomenna menen taas psykalle, onneksi sain siirettyä torstain ajan huomiselle. Epähuomiossa olin antanut siirtää ajan ensin keskiviikolta torstaille, vaikka aika ei millään minulle sovi. Päivällä näen ystävääni, ehkä siinä välissä ehtisin vähän shoppailla. Vaikka olen jo törsännyt tämän kuun aikana ihan liikaa, viimeksi tänään kävin jälleen kynsihuollossa. Voisin opetella vähän säästäväisemmäksi, kun en edes saanut mitään kesätöitä.


perjantai 21. kesäkuuta 2013

hippi-inkkari viettää juhannusta


Hyvää Juhannusta!







Mökkeilyä, aamupalaksi mansikoita, grillausta, saunomista ja ehkäpä pulahdus järveen.

Vuosi sitten juhannus oli täynnä ahdistusta. En uskaltanut juhlia kavereitten kanssa, sillä pelkäsin alkoholin kaloreita ja kontrollin menettämistä. Tieto siitä, että joutuisin mökillä vanhempieni kanssa syömään palan kakkua tuntui vähemmän pelottavalta.

Tänä vuonna yritän nauttia, toivottavasti myös tekin osaatte! Ja bilettää aion myöhemmin vielä ystävien kanssa.


ps. Huomatkaa myös uusi profiilikuva! ;)



keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

tallinna

Sunnuntaina lähdimme äitini kanssa Tallinnaan. Olimme yhden yön hotellissa ja olimme varanneet itsellemme erilaisia hoitoja. Yhdessä kävimme pedikyyrissä ja kampaajalla, lisäksi kävin vielä kuumakivihieronnassa. Vähän ehdimme myös shoppailla, viime hetken ostokset vielä taxfreestä.

Oli mukavaa kun sai olla hemmoteltavana ja rentoutua. Äidin kanssa vietetty aika oli mukavaa, vaikka ainahan se ei ole ihan yhtä helppoa.

Kesäloman kunniaksi päätin haastaa itseni ja otin tavoitteekseni syödä joka päivä jotain herkkua. Olenkin ottanut ison askeleen eteenpäin ja kaksin käsin repinyt alas ruokaineita sieltä 'kiellettyjen- hyllyltä'. Olen pitkästä aikaan syönyt taas kakkua ja paaaaaljon jäätelöä. Tallinnassa uskaltauduin jopa syömään pizzaa! En edes muista milloin olisin viimeksi syönyt pizzaa. Eikä se ollut edes mitenkään ihmeellistä, pari palaa riitti aivan mainiosti.

Lopuksi vielä sekalainen kasa kuvia
















Ehkä Tallinna on nyt ainakin vähäksi aikaa nähty, kaksi kertaa viikon sisällä oli ihan riittävästi. Ennen koulun alkua varmaan uudestaan, haluan vielä lisää raitoja hiuksiini.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

voisit olla onnellinen





Paraneminen

Mitä se on ja mitä se tarkoittaa? Miksi se tuntuu niin vaikealta, lähes mahdottomalta. Valinnan pitäisi olla helppo. Päättääkö roikkua kiinni tässä sairaudessa, joka vie ihan kaiken. Vai päästääkö irti ja valitsee elämän. Valinnan pitäisi olla todella helppo, mutta kun se ei vain aina ole.

Päätän parantua ja seuraavassa hetkessä peräännyn häntä koipien välissä. Näin on käynyt jo monta kertaa. Uskallanko vaiko en. Kyllä ei kyllä ei. Hulluksihan siinä tulee.

Kyllä, olen aivan varma ja valmis päästämään irti tästä syömishäiriöhelvetistä. Kuitenkin minä pelkään, en ole edes ihan varma mitä minä oikeastaan pelkään. Painon räjähdysmäistä nousua? Kontrollista irti päästämistä vai elämää itsessään? Kuka minä olen ilman syömishäiriötä? Mistä löydän sen vanhan minäni, uutena ja vahvempana, vanhempana ja viisaampana? Haluan eroon siitä möröstä ja äänestä, joka asustaa pääni sisällä. Se vain on ollut seuranani niin kauan, että on vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä.

Viikonlopun aikana sain kokea, mitä elämä ilman syömishäiriötä voisi olla. Haluan elää. Haluan olla vapaa ja nauttia. Tehdä asioita joita muutkin ikäiseni tekevät. En halua enää miettiä jokaista suupalaa, jokaikistä syötyä ja kulutettua kaloria. Ahdistua herkuista ja kompensoida sen myöhemmin. En todellakaan halua.

Voisin olla onnellinen

Jotkut sanovat, että parantuminen on vain ihan itsestä kiinni. Niinhän se loppujen lopuksi kait on. Pitää vain päättää, että nyt sai riittää. Alkaa syömään normaalisti. Ei saa ruokkia pahaa oloa vellomalla siinä.

Tämä on ainakin itseni kohdalla todella vaikeaa. En ikinä tee lupauksia, joita en voi pitää. Jos päätän jotain niin piru vie teen kyllä sitten myös niin.
Parantumisen kanssa on kuitenkin hieman toisella tavalla.
Jos päätän tai lupaan jotain, se helpommin epäonnistuu. Lupaukset on melkein tehty rikottaviksi. Olen kymmeniä kertoja vannonut sen olevan viimeinen kerta kun oksennan. Ei mene kuin hetki kun jo seuraavan kerran kumarran posliinijumalaa. Silloin ääni käkättää, nauraa voitonriemuisena. Siitähän sait senkin läskikasa! Et sinä niin helposti minusta pääse! Ellet osaa olla syömättä niin hankkiudu nyt edes jotenkin siitä ruoasta eroon!

Ahdistuksen läpi on vain puskettava vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Huonoja hetkiä tulee, tulee niitä vieläkin huonompia jolloin toivoo, että voisi vain kuolla. Paistahaan se aurinkokin lopulta myös risukasaan. Hyviä hetkiä tulee, siitä olen ihan varma. Uskossa on ainakin hyvä elää.

Nyt en voi muuta kuin ottaa haarukan kauniiseen käteeni ja lappaa ruokaa suuhuni. Tähän kun ei oikein ole muuta lääkettä kuin se ruoka. Kuten jo kerran psykalle sanoin

"minulla on suu puhumista ja syömistä varten"

ja se on kyllä niin totta. Mikä älynväläys! Nyt pääsevät molemmat taidot koetukselle. Minä nimittäin aion rämpiä tästä suosta ylös vaikka siihen menisi sata vuotta. Syömishäiriö ei yksinkertaisesti tuo sitä onnea. Nämä vuodet ovat valuneet lähes hukkaan. En ole ikinä riittävän hyvä ja aina on jotain liikaa. Anoreksialle (ja ihan samoin bulimiallekin) on niin pirun vaikeaa olla mieliksi.

Mieluummin olen omissa silmissäni lihava ja onnellinen, kuin riutunut, nälkiintynyt ja onneton. Syömällä säännöllisesti kehoni toimii kuten kuuluukin. Se tietää mikä sille on parhaaksi ja osaa viestittää siitä, pitää vain osata kuunnella.

Haluan tietenkin edelleen olla laiha ja laihtua, mutta ehkä se ei ole maailman tärkein asia.
Niin monta muuta asiaa menee sen edelle.

Tulipas sekava postaus, sekavia ajatuksia
Lopuksi vielä kuva muistutuksena kaikille

perjantai 14. kesäkuuta 2013

uusi lääkitys

Hetken mietin kirjoittaisinko tätä postausta ollenkaan. Tiedän, että en todellakaan ole ainoa, joka syö masennuslääkkeitä, mutta silti. Osa minusta vastustaa edeleenkin lääkkeitten syöntiä (en nyt tarkoita etteivätkö muut voisi syödä tai, että siinä olisi jotain väärää). Toivoin vain niin kovasti pystyväni selviämään ilman. 

Olin jo melkein varma, että lopettaisin lääkitykseni kokonaan. Ja kuitenkin pelkään, että en pärjää ilman. Nyt sain kuitenkin uuden, en jaksanut vastustella lääkäriä.

escitalopram

Talvella söin vielä sertralinia, mutta lopetin koska tuntui ettei siitä oikein ollut mitään apua eikä se ehkä sitten sopinut minulle.

Vaikka tällä hetkellä niitä parempiakin hetkiä on huomattavasti enemmän, on masennus- ja ahdistusoireita vielä selvästi jäljellä. Täytän jopa vieläkin keskivaikean masennuksen diagnoosin...

Lisäksi olen syönyt viime kesästä asti mirtazapinia vaihtelevilla annostuksilla. Siitä haluaisin kuitenkin päästä eroon sillä olen kuullut siitä vain huonoa. Kuinkakohan monelta olen kuullut sen lisäävän ruokahalua ja johtavan painon nousemiseen? Ehkä minulla myös, mistä sen voi tietää. Hoitava taho on vain hyvillään, minä pelkään ja ahdistun.

Katsotaan löytyiköhän nyt sopiva lääke,
jospa tästä olisi vihdoin apua.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

People like us we've gotta stick together


Kun ihana Sugar tuli meille perjanta-iltana oli ihan selvää, ettei viikonlopusta voisi millään tulla huonoa ja tylsää. Murulla oli ihan super-vaikutus muhun. Uskalsin syödä ja elää hetkessä suunnittelematta kaikkea ennalta. Syömisemme eivät ehkä olleet ihan siitä terveellisemmästä päästä, mutta mitä se haittaa.

Lauantaina kävimme hietsun kirpparilla, istuimme espalla nauttimassa auringosta ja kävelimme ympäriinsä. Jätskilläkin kävimme jopa kahdesti. Ensin jogurttijäätelöllä (ekaa kertaa kun söin!:D) ja myöhemmin kolme syömishäiriöistä henkilöä jakoi valtavan jätskiannoksen. Oli aivan mahtavaa.

Ainiin unohdin jo melkein, mutta aamulla vaatekriiseillessäni uskaltauduin kuitenkin laittamaan shortsit jalkaan. Jännää, kun viime kesänä en uskaltanut julkisesti kulkea shortseissa koska olin mielestäni niin läski. Ja nyt mä painan paljon enemmän. Farkuissa olisi saattanut tulla ehkä vähän kuuma.

(kuva poistettu)
ei taida jäädä epäselväksi missä kävimme:D
kiitos kuvasta Sugarille!<3



meidän "pieni" jätskiannos
anteeks Sugar et varastin tämän sun blogista

Maanantaina kävimme ihan ex tempore päiväristeilyllä Tallinnassa. Ostin yhden topin, yhden paidan, suklaata ja alkoholiakin tuli kannettua kassillinen. Ja söin mä vaikka mitä, kaikkea jännää.
En kyllä tainut olla mikään erityisen hyvä opas, kun en edes jaksanut oikein kävellä ja näyttää 'nähtävyyksiä'.

matkalla Tallinnaan


Vielä tiistaina ehdimme nähdä pikaisesti kun tulin psykalta. Kävelimme keskustassa kun törmäsimme Magnum Helsinki- mainokseen. No tietysti päätettiin sit kävellä sisään ihmettelemään. Siellä sitten teimme (lue suunnittelimme) omat jäätelömme. Oli hyvää ja aivan mahtava kokemus, suosittelen käymään jos eksytte kulmille! Omassa jätskissäni oli maitosuklaakuorrutus ja päällä mansikoita, kookoshiutaleita ja tummaasuklaata. Siinä sai syömishäiriö kyytiä.


factoryn salaatti, suosittelen! :)

made by me
taivaallista omnom<3

Hui, tämähän viikko on kohta jo ohi. Kyllä aika menee ihan tosi nopeasti, kun on paljon kivaa tekemistä.


:llä nelly

tiistai 11. kesäkuuta 2013

lomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

apuapua anteeks etten ole postannut

on vain tapahtunut niiiiiiin paljon

Mulla on ollut tosi ihana viikonloppu yhdessä ihanien ihmisten kanssa.
Olen varmaan jo syönyt enemmän jäätelöä, kuin mitä söin koko viime vuoden aikana.

Eilen jopa kävin päiväristeilyllä Tallinnassa.

Huisii, toivottavasti voin jatkaa yhtä rennosti ja nauttia kesästä.

Yritän myöhemmin kertoa hieman tarkemmin kuulumisia ja viikonlopusta


keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

kesäloma ♥


Hui, en ole vielä edes tajunnut kunnolla, että on kesä ja loma. Vaika ainakin säiden puolesta ei pitäisi olla yhtään epäselvää, että kesä on täällä. Vihdoinkin Suomi on paikka, jossa voin elää. Ei ole enää niin jäätävän kylmä. Muut pukeutuvat shortseihin, minä mietin miten peittäisin läskini.

Toivottavasti tästä kesästä tulisi parempi kuin edellisestä. Tästä kesästä piti tulla se, kun voin syödä normaalisti ja olla onnellinen, matkustella ja nähdä kavereita. Ja kuitenkin olen vielä kiinni kaikessa paskassa. No, kesää on vielä jäljellä.  

Tästä voi vielä tulla ihan hyvä.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

aamun sarastaessa

Muumikulhosta hedelmäsalaattia ja mukista muumiteetä, aamupala puoli neljän aikaan aamusta. Varmaan joo ihan normaalia

Oli mukavaa kävellä bussilta kotiin, katuvaloista ei ollut enää mitään hyötyä, kun ulkona oli jo niin valoisaa. Eikä ollut yhtä kylmä kuin talvella, vaikka farkkutakissa tulikin hieman vilu.

Vain ehkä pulitoista tuntia ennen aamupalaani istuin mäkissä syömärrä mcflurrya. "Hei täällä tulee ja on kylmä! Mennään ostamaan jätskiä!" vain suomalaiset ovat näin hulluja. Hetken päästä ääni päässäni heräsi ja muistutteli vallastaan. Sen seurauksena oksensin jo toistamiseen saman päivän aikana. Tai jos tarkkoja ollaan, niin alle vuorokauden sisällä, päivähän oli jo vaihtunut.

Kesäloman alkua tuli vietettyä. Pullo korkattiin jo aika alkuillasta, päivällistä/illallista söin vapiaanossa (tomaattikeittoa), jonka jälkeen lähdin baarikierrokselle. 



Eilen saivat rakkaat ystäväni ja koulukaverit lakin päähänsä. Pakko myöntää, että kyllä vähän harmitti ja olen hieman katkera. En haluaisin millään odottaa vielä vuotta. Herkistyin kun kaikki olivat niin kauniita. Pelkäsin pillahtavani itkuun kun olisi ollut "minun vuoroni" astua hakemaan lakkia.


Viidet juhlat ehdin käydä läpi, oli kuitenkin aika lailla kiirettä. En ehtinyt oikein jutella kunolla kenenkään kanssa, kun piti melkein heti jo kiirehtiä seuraavaan paikkaan. Ensin ajattelin liikkua bussilla ja kävellen, mutta lopulta luovutin ja otin auton. Sain pommac- yliannostuksen, enkä ruokiakaan pahemmen syönyt. Salaattia ja piirakkaa tuli hieman maisteltua.

Illalla lähdimme uuden luokkani kanssa ulos syömään. No jotkut söivät nachoja, mutta muuten pöytä kyllä täyttyi pääasiassa juotavista. Sieltä lähdettyämme kävelimme ympäri Helsingin keskustaa yrittäen löytää joku paikka mihin ei olisi tarvinnut jonottaa miljoonaa vuotta. Useammassa paikassa tuli piipahdettua, en enää edes muista kuinka monessa. Juotuakin tuli ehkä pikkasen liikaa, onneksi rahaa ei mennyt ihan älyttömästi kun drinkkejä tuli välillä vähän joka suunnasta. Kuohuvaakin tuli juotua useampi lasillinen, ei haitannut yhtään etten saanut sitä aiemmin päivällä.

Railakkaan, pitkän ja mukavan illan/yön jälkeen lähdin aamun ensimmäisellä bussilla kotiin. Seitsemän aikaan paistoi jo aurinko! Viikonlopun aikana tuli nukuttua yhteensä vajaat kahdeksan tuntia, en edes muista milloin olisin viimeksi nukkunut näin vähän.

Tämä päivä on mennyt lähinnä aurinkoa ottaessa. Päivällä hain auton kaverini luota, sinne se eilen jäi kun lähdimme ulos. Illasta ehdin vielä käydä nopeasti tallilla.




Perjantailta, kevätjuhlaan menossa. En ymmärrä miks blogger teki tästä näin leveän ja epätarkan yhyy...