tiistai 29. marraskuuta 2011

stupid girl

Mistä teitä lukioita oikeen tulee? En todellakaan ymmärrä. Kuka nyt haluaisi luke tämmöisen epäonnistujan juttuja. Muistan kuitenkin kuinka lupasin erikoispostauksen kun minulle tulee ne 10 lukijaa täyteen. Tämä ei nyt ole se, mutta kyllä sitä kehitellään. Olisiko ehdotuksia?

Eli tänään taas epäonnistuin. Totaalisesti. (vaikka päivä muuten oli parempi ja valoisampi kuin pitkiin aikoihin). 1/4 pala pannupizzaa ja 1/4 tavallista pizzaa pelkästään iltaruoaksi. Tietysti söin aamupalaa. lounasta ja välipalaa. EiEiEi. Tämä ei vain käy. Vatsa on ihan liian täynä ja siihen sattuu. Ihan oikein minulle. Mitäs menin syömään.

Huomenna mä oikeasti yritän olla syömättä niin vähän kuin mahdollista. Ei aamupalaa. Ei lounasta. (Pari hedelmää voin kyllä syödä). Saan syödä vähän ennenkuin lähden treeneihin. Enhän halua pyörtyä ja pudota hevosen selästä.

Onneksi mulla ei ole enää huomenna koetta. Menen vasta 12.15 kouluun ja saan jo kokeita takas. Ei kyllä yhtään jaksais. Ihanaa kuitenkin kun saan nukkua hieman pidempään.

Ylihuomenna alkaa sitten joulukuu. Epäonnistumisen kuukausi. Täytyy myöntää että odotan jo joulua. Ja lunta. Haluan ostaa joululahjoja. Ja paketoida ne sitten kauniisti. Minusta on kivempi antaa lahjoja kuin saada niitä.

Olen huomannut että päässäni kulkee usein ajatuksia siitä mitä haluaisin sitten tänne blogiini kirjoittaa. Kun kuitenkin avaan koneen kaikki ajatukset lähtevät tuulen mukaan eikä juttu enää oikein kulje. En oikein saa sanotuksi sitä mitä haluaisin. En saa purettua sitä oikeaa pahaa olo pois.


Kymmenellä kielellä kiitos ihanat

maanantai 28. marraskuuta 2011

peilikuvani nauraa pilkaten

Hahahaa, nauran itselleni päin naama, muutakaan en voi. Elämä ei näytä yhtään sen paremmalta. Tämän päiväinen koe meni päin puuta. Mä inhoan matikkaa. Mä kyllä yritin lukea vähäsen mutta ei ole minun vikani että olen tyhmä.

Viikonlopun ruokasuunnitelmani ei onnistunut lainkaan. En mä nyt onneksi ahminut, mutta söin kuitenkin aivan liikaa. Joku oli kokoajan vahtimassa tai laittamassa ruokaa. Mutta itsehän sen ruuan kurkusta alas laitoin. Kyllä mä vielä onnistun mun paastoamisyrityksissäni, kunhan tulee sopiva hetki.

Yksi tai kaksi (en enää muista) ahdistusitkukohtausta tuli taas koettua. Kuitenkin paino on viikossa pudonnut ihan mukavasti. Matkaa siihen mitä koululääkärillä painoin on vielä hieman. Miten mä tässä välissä annoin itselleni näin käydä? 

Mun itsetunto ja -luottamus on tällä hetkellä ihan nollissa. Mä en luota itseeni ja vähättelen itseäni koko ajan. Eikä kyse ole vain mun ulkonäöstä ja kehosta vaan myös koulunkäynnistä, ratsastuksesta ja ajoharjoittelusta. Tällä hetkellä tuntuu siltä ettei musta ole mihinkään.

Ulkona on jollain tavalla minusta jotenkin ihana ilma. On pimeää ja tuulee, vähän niin kuin mun sisällä. Tekisi mieli mennä kävelyllä, mutta on aivan liian kylmä. Mä tärisen, mulla on villasukat jalassa ja mun kädet on kylmät kuin kuolleella.

Tällä hetkellä haluaisin matkustaa kuuhun. Tuntea itseni kevyeksi. Istuisin ja katselisin maapalloa koko yön.


perjantai 25. marraskuuta 2011

Tämä päivä oli tuhoon tuomittu

Eilen olin melkein iloinen. En tiedä miksi, mutta oli vaan sellainen rauhallinen olo. En jaksanut sitten lukea saksaa, en mä koko kurssia yhdessä illassa olisi kuitenkan voinut oppia.

Tää päivä on ollut ihan kamala, ihan aamusta asti on ollut huono fiilis. Aamulla mä onnistuin jotenkin sammuttamaan torkun mun kännykästä ja nukahdin. Heräsin kuitenkin viiden minuutin päästä tajuten et mun on pakko lähteä kouluun. Miksi oli pakko herätä? Olisin paljon mielummin jäänyt nukkumaan.

Mä kiirehdin kamalaa vauhtia kouluun ja ehdin just ajoissa, mut meidän opettaja ei ollutkaan vielä tullut. Sit se tuli jotain 10 min myöhässä ja kerto et se oli lähettänyt sen tekemän kokeen sähköpostilla mut et se ei tullut perille. Joo eikun ainetta kirjoittamaan ja saatin jotain ihan typeriä ekstra tehtäviä. Enhän mä mitään osannut kun en ollut lukenu...

Lounaalla sorruin ja söin kauhallisen riisipuuroa ja rusinakeittoa. En jaksa kertoa muita päivän syömisiä mut voin paljastaa et oon syönyt munkin ja tosi paljon kaikkea muuta.

Tällä hetkellä mun kaikki kaverit on jossain bileissä ja mä vaan istun yksin himassa. Että mua vituttaa, kiitos vain kutsusta. Mä en vaan jaksa mun "kavereita" tällä hetkellä. Jos mä järjestän bileet nii kaikkien pitäis saada tulla, sit kun joku muu järjestää mua ei kutsuta.

Miks mun pitäis yrittää näyttää iloiselta kun kukaan ei oikeasti välitä mitä mulle kuuluu ja halua mua mukaan. Mitä väliä kaikella edes on? Ihan sama vaikka mua ei edes olisi. Ei kukaan edes huomaisi jos mä en joku päivä tuliskaan enää kouluun. 
Tajusin että meillä on kotona riittävästi lääkkeitä joilla tän kaiken saisi helposti loppumaan. Niistä tulisi ihan kiva coktaili. Mut mä en oo epätoivoinen. Mä en tekisi mitään niin typerää. Vaikka mä syönkin varmaan liikaa särkylääkkeitä.

Huomiseksi mulla on jonkinlainen suunnitelma. En syö aamupalaa, lounaaksi vain hedelmä ja vähän vihanneksia. Illalla taas sama. Jos pääsen alle 500kcal palkitsen itseni. Jos menee yli, en tiedä vielä...


Joo, tästä ei tullut nyt yhtään hyvä. Enkä mä (taaskaan) edes kirjoittanut niistä asoista mistä mä olisin oikeasti halunnut kertoa.


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

I fail and fall

Eilinen päivä meni vielä ihan siedettävästi (n. 900kcal) mut tää päivä... mä en voi muuta sanoa kun että inhoan itseäni. Mun rannekkin voi todistaa sen. Mä söin aamupalaa, vähän lohkoperunoita koulussa, pastaa kun tulin kotiin ja lisäksi vielä muffinsin ja korvapuustin ja vielä lisää ruokaa. Tallilla mulle tuli ihan tosi huono olo. Vatsaan sattuu ja tekisi mieli vaan oksentaa.

Mä ajattelin et mun pitäisi ehkä hakea apua. Mut ei vielä, mä en voi ja kun se hetki tulee mä en enää halua. Enkä mä mun syömisvammailuista kertoisi, tuskin mistään muustakaan. Mikä idea siinä siis olisi. Suljen vaan kaiken sisääni. Ihan niin kuin ennen.
Meinasin jo pyytää yhtä kaveria kuuntelemaan mutta onneksi en ehtinyt ja uskaltanut.  
Mä oon niin epäonnistunut. Ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi. Pitäis mua vaan hulluna.


Mä kävin eilen opolla ja otin mun psykologian kurssit pois. Mulla oli tänään koe ja tää kurssi on ollut ihan hirveä. Yhtäkkiä saatettiin puhua syömishäiriöstä ja muista nuorten ongelmista lähes iloiseen sävyyn. Mua alko ihan joka kerta ahdistamaan ja teki vaan mieli juosta ulos luokasta ja piiloutua. Psykologia ei vaan oo mun juttu.

Nyt mulla on siis 76 kurssia valittuna mut multa puuttuu vielä osa esim. historian kursseista. Mä oon jo päättänyt et mä teen lukion ainakin 3,5 vuoteen. Mä ehtisin ehkä tehdä kaikki kurssit mut mä en millään pystyisi kirjoittamaan kaikkea kolmosen keväällä. Ens jaksossa mulla on taas vaan viisi kurssia joista yks on vanhojen tanssit. Mua pelottaa ne jo ihan kamalasti. Mun on vaan pakko olla silloin laiha, mä en voi näyttäytyä tällaisena.

Musta vaan tuntuu et mä oon joku huomiota hakeva teiniangstipaska tän mun syömispelleilyn kanssa. Mä en tiedä mikä mulla on. Mä en jaksa enää keskittyä koulussa ja esittää iloista namaa.
Mä haluan olla laiha ja mä pelkään kuollakseni et mä lihoan. Mun pitää lopettaa tää ruualla pelleileminen ja olla syömättä. Eihän se voi olla niin vaikeaa?

maanantai 21. marraskuuta 2011

660



teetä
ruisleipää 120 kcal
banaani 100 kcal
pala päärynää 30 kcal
2 karjalanpiirakkaa 280 kcal
keittoa 90 kcal
vähän pastaa

= 660 kaloria

Päivä muuten oli aivan kamala (en jaksa enää alkaa selostaa kaikkea), mutta onneksi onnistuin joten kuten syömisten kanssa. Olisin muuten super tyytyväinen ellen olisi syönyt sitä pastaa ja toista karjalanpiirakka. Huomenna sitten tsemppaan vielä kovemmin. Ja tän koeviikon mä selviän ilman karkkia.

Mukavaa viikkoa teille ihanat ♥

perjantai 18. marraskuuta 2011

Breaking dawn

Ensin mä aloitan jollain ihan muulla kuin kertomalla mun syömisistä.

Kuten otsikosta voi jo päätellä olin siis viime yönä katsomassa tuon kyseisen leffan. Täytyy myöntää et mä oon twilight kirjojen fani, enkä ole oikeastaan hirveästi innostunut edellisistä leffoista mutta tää oli ihan hyvä. Vinkiksi voisin myös sanoa että leffasta saa vähän thinspoa kun Bellasta tulee hyvinkin laiha.

Nyt täytyy myöntää että vähän kyllä väsyttää. Kotiin tulin puoli kolmen aikaan, onneksi mun ainoa päivän tunti alkoi vasta yhdeltätoista eli sain nukuttua vajaat kuusi tuntia.


Tän viikon syömiset on kyllä mennyt ihan perseelleen. oon syönyt aivan liian paljon herkkuja enkä ole uskaltanut käydä punnitsemassa itseäni. Mä en millään kehtaa kertoa mitä kaikkea mä oon suuhuni pistänyt. Mä niin inhoan itseäni. Mun ajatukset on ihan sekaisin, mä en enää edes kunnolla tiedä kuka mä oon. Mitä väliä sillä on jos mä syön? Mä olisin varmaan ihan yhtä onnellinen tai onneton jos mä painaisin 100kg kun mitä mä oon nyt. Melkein kaikki mun ajatukset pyörii ruoan ja syömisen ympärillä ja se vie melkein mun kaikki voimat.

Tänäänkin mä istuin pesuhuoneen lattialla kokoamassa itseäni itkukohtauksen jäljiltä joka tällä kertaa ei kuitenkaan liittynyt mitenkään syömisiin. Mä haluaisin vaan pystyä puhumaan jollekkin mun ongelmista. Mut en mä voi puhua kellekkään. Onneks kukaan ei oo nähnyt punaisi jälkiä mun ranteessa. Onneksi mulla kuitenkin on tämä blogi. 


Ja kaiken kukkuraksi mun vanhojen mekko tuli eilen postissa. Mä en oikein tiedä mitä sanoa... Se on kyllä kaunis mutta, se ei ole ollenkaan sen värinen kuin mä halusin. Mä tahdoin tumman lilan mekon, toi on hempeän vaalea. Mä näytän siinä ihan possulta. En taida kehtaa laittaa sitä enää päälle.

mä niin haluaisin näyttää tältä

Anteeksi että tuli niin sekava teksti mut mua väsyttää ja mä aijon nyt mennä nukkumaan.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Väsyttää, en tiedä jaksanko mä enää

 Mistä teitä lukijoita oikein tulee? Mä en ymmärrä miten mun blogi voi ylipäätänsä kiinnostaa ketään. Ajattelin vähän et kunhan mä saan kymmenen lukijaa voisin tehdä jonkun erikoispostauksen. Mistä, sitä en ole vielä ihan päättänyt.

Mistä noita jalkoja voi ostaa?
Tämä on ihan kamlaa. Mä en enää kestä itseäni. Mä en vaan voi elää itseni kanssa tällaisena kun oon. Mä punnitsin eilen illalla itseni. Vaaka näytti isointa luku ikinä. Tein saman taas tänä aamuna. Eroa vain parisataa grammaa parempaan päin. Miten tässä on käynyt näin? Munhan piti laihtua eikä lihoa. Vittuvittuvittu. Jos mä lihon enää yhtään niin mä oon joku vitun normaalipainoinen. Mä en halua. Mä en saa.

Mun pitäis varmaan hakea apua tähän mun syöpöttelyyn ja ahmimiseen. Mä en ymmärrä miten mä voin epäonnistua näin pahasti.

Mulla oli uusi parempi suunnitelma jonka mä tein sunnuntaina. Mä päätin et  tänään mä ryhdistäydyn.  Mun pitäisi vähän ja usein niin etten sorru herkutteluun. Kun mä alan syömään mun vaan on niin vaikea lopettaa. Tavoitteena olisi syödä 800-900 kaloria, mutta tärkeintä on että se pysyy alle tuhannen. Ulkona on pakko käydä, vaikka sitten vaan lyhyellä kävelyllä. Vaikka mä käyn ratsastamassa viisi kertaa viikossa niin se ei vielä riitä mihinkään. Mun pitäisi liikkua paljon enemmän.



Tietysti mä epäonnistuin heti maanantaina. En syöny aamupalaa enkä lounasta. Tulin sitten kotiin ja söin banaania ja leipää välipalaksi. Päivällistäkin onnistuin syömään semmoisen normaalin ihmisen annoksen. Sitten sainkin tietää et me lähdetään mun kummitädille kahville. Mä olin ihan silleen että mitä? Maanantai-iltana? Mun vatsa oli ihan täynnä mut kuitenkin mä söin siellä vielä vaikka kuinka paljon. Kun pöytä oli täynnä herkkuja. Olen niin helvetin heikko etten pysty vastustamaan ruokaa.


Eilen eli tiistaina mä skippasin aamupalan ja lounaaksi söin kaks omppua ja kaks ruisleipää. Heti kun mä pääsin kotiin mä aloin heti syömään. Mulla oli ollu kooko päivän ihan kamala olo, väsytti ja heikotti ja mä palelin ja tärisin sisällä vaikka mulla oli takki päällä. En enää edes muista mitä kaikkea tuli syötyä, mutta päivän ainakin kruunasi suklaajätelö ja kakkupala.


Tänään mulla piti olla se uskonnon esitelmä roskaruuasta. Mä en vaan jaksanut mennä kouluun pitämään sitä joten mä lintsaan. Onneksi äiti suostui laittaa mun luokanvalvojalle viestin et mä oon kipee. Mua vaan vituttaa uskonto ja koko se projekti. Mä en jaksa selittää koko tarinaa, mutta mun kaveri jonka kanssa mun piti tehä tota on ollu jo monta päivää "kipee" eikä se lähetti mulle vasta tänä aamuna sen osan koko esitelmästä vaikka se piti jättää sisään jo yli viikko sitten... Me varmaan saadan vitoset ku ei esitellä sitä, mut ihan sama, kunhan mä pääsen kurssista läpi.

Tämänkin päivä syömiset on alkanu tosi hienosti. Aamupalaksi ruisleipä ja teetä, lounaaksi alle desi jotain thai keittoa ja sit ISO jättikorvapuusti. Mä olen s.ä.ä.l.i.t.t.ä.v.ä...


Tavallaan mä kaipaan jo talvea. Mä haluan kävellä iso untuvatakki päälle, Uggsit jalassa ja pipo päässä kaupungilla katsomassa kauppojen jouluikkunoita. Mut mä en kuitenkaan odota joulua, ainakaan vielä.
Anteeksi että tästä tuli tämmöinen kilometripostaus. Puolet mun mieltä painavista asioista jäi tästä kuitenkin pois. Näin käy kun ei ehdi kirjoitella mitään vähän aikaan.

lauantai 12. marraskuuta 2011

I'm fatfatfatfat

Taas tuli ahmittua. Hävettää. Olen oikeasti hirveä ahmatti ja possu.

Kaksi lihapasteijaa, keksi, monta palaa pullapitkoa, jälkkäriä ja pelkään että reilusti yli puoli pussia sipsejä ja tietenkin ihan tavallista ruokaa lounaaksi ja illalliseksi. Mä oon läski. Mä en ymmärrä mikä muhun meni. Mä vaan söin ja söin ja söin. Ja miksi piti mennä ostamaan ne sipsit!? Huomennaki varmaan syödään kakkua isänpäivän kunniaksi.

Huomenna mä teen suunnitelman ensi viikolle ja mun on pakko noudattaa sitä tai mä rankaisen itseäni jollain tavalla.

Mut oli vaan pakko tulla kertomaan tää vaikka mua hävettää. Mä en saa enää tehdä näin.

perjantai 11. marraskuuta 2011

11/11/11


Miten ihmeellinen päivämäärä. Me vietettiin sitä koulussa kello 11:11.

Jaahas, tämä päivä ei nyt sitten mennyt ihan putkeen. Olen pettynyt itseeni. 

Aamupalaksi teetä ja iso vaalea karjalanpiirakka (160 kcal), lounaaksi viisi vetistä pinaattilettua puolukkahillolla ja illalliseksi pieni peruna ja lohta (en tiedä ollenkaan kuinka paljon). Eikä tässä tietenkään ollut vielä kaikki. Lisäksi munkki, rivi suklaata, pala vaaleaa leipää, rivisuklaata, Kismet marianne ja kuivattuja aprikooseja. Mä vaan inhoan itseäni. Mun ruuansulatus on aika sekaisin kaikesta epäsäännöllisestä syömisestä. Ensin mä syön tosi vähän ja kohta ahmin. Herkuttelun voisi kyllä jättää pois.

Tänään mä harjoittelin autolla ajamista mun isän kanssa. Siitä ei taida tulla mitään. Mä istuin varmaan 10min ja vaan mökötin kun mä suutuin. Kyllä se sit lopulta meni ihan hyvin, onnistuin tekemään hyviä liikkeellelähtöjä ja vaihtamaan vaihteita. Ehkä mä vielä joku päivä opin.

Lisäksi mä jouduin lähtemään mukaan mökille. Onneksi mulla on mokkula et mä saan tän kirjoitettua mut netti on ihan tooosi hidas… ja huomenna mä oon koko päivän jossain koulutuksessa.

Sunnuntaina on isänpäivä. Mä en oo vieläkää hankkinut lahjaa tai korttia. Mitä isälle voi oikein antaa lahjaksi?

Tulipas taas tylsä postaus ihan ilman kuviakin. Mut halusin tulla kirjoittelemaan jotain tän hienon päivämäärän kunniaksi.

torstai 10. marraskuuta 2011

Ciao Bella!


Anteeksianteeksianteeksi… Olen epäonnistuja, mut nyt mä haluan oikeasti laihtua.

Mua harmittaa niin paljon etten ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne mitään sen mun matkan jälkeen. Koulussa vaan on ollut niin paljon tekemistä ja mua on väsyttänyt tosi paljon. Mä en vaan jaksa tätä Suomen harmaata säätä, nyt tulikin yhtäkkiä niin kylmä. Mä vaan haluaisin lentää takaisin Roomaan.

 
Mun matka oli siis ihan onnistunut (ellei ruokailuja lasketa) ja Rooma on aivan ihana kaupunki. Kaikki ne nähtävyydet ja kaupat, ihmiset ja jäätelö. Ei saa ajatella jäätelöä. Läskiläski. Nyt mä myös muistin yhden niistä syistä etten mä lähtenyt vaihto-oppilaaksi. Mulla ei olisi ollut mitään syytä palata takaisin Suomeen, joka ei vaan oikein sovi mulle.
Kun mä pääsin kotiin maanantai-iltana mun jalat oli ihan kipeinä kaikesta kävelemisestä. Me käveltiin varmaan yhdeksän tuntia joka päivä. Kamerassakin yli 300 kuvaa.
Sää oli paljon parempi kuin mitä luvattiin, perjantaina paistoi aurinko ja lämmintä oli noin 20 astetta 


Shoppailtuakin tuli jonkin verran. Rahat meni vain sen takia että ostin Guess laukun ja lompakon. Pari paitaa ja toppia ostin myös, mua vaan alkoi niin ahdistaa siellä sovituskopissa kun ne italialaiset koot ovat niin pieniä. Mua niin hävetti olla tämmöinen mursu. Mut onneksi mä sain kuitenkin sen laukun. Tuliaisiksi kavereille mä ostin suklaata. Valitettavasti mä myös maistoin siitä kaksi palaa.
Ruokailun suhteen mä vaan epäonnistuin täysin. Italialainen aamiainen on vaan jotain niin kamalaa. Hirveästi vaan kaikkea makeaa, croissanteja ja kakkuja. Mä yritin syödä niin vähän kuin mä pystyin mut kuitenkin söin aivan liikaa. Pizzaa ja pastaakin tuli syötyä. Mielestäni italialainen ruoka on yliarvostettua, miksi mä kuitenkin söin niin paljon?  Kaloreita tuli päivittäin varmaan (reilusti) yli 2000 ja mä lihoin matkalla pari kiloa. H.Ä.V.E.T.T.Ä.Ä. Se jäätelö oli vaan niin namia.


Mut tänään ja eilen mun syömiset on mennyt aika hyvin. Eilen (reilusti yläkanttiin laskettuna) 700kcal. Tänään epäonnistuin ja söin pari palaa suklaata ja iltaruuan johdosta ehkä noin 1000 kaloria. Molempina päivinä kävin ratsastamassa. Kuitenkin tuntuu siltä että söin tänään ihan liikaa. Ja eilen meinasin melkein oksentaa treenien jälkeen. En siis tarkoituksella enkä tiedä miksi.


Mun kaverit tänään ja koulussa valitti kun mä en syönyt mitään lounaaksi. Mä vaan valitin ettei ruoka ollut hyvää. Huomenna mun ei tarvitse syödä koulussa kun mulla on vaan psykologiaa.  En oo käynyt tänään vaa’alla, mutta viimeksi olin jo onnistunut laihtumaan 0,7 kg matkan lihomisista. Pelkään vaan että ne oli vaan nesteitä mitä nyt lähti ja mä oon oikeasti lihonut. 


Mä oon päättänyt onnistua, vaikka mä epäonnistuisin sata kertaa. Mun on vaan pakko.

Anteeksi et tuli niin sekava postaus. Mulla vaan on niin paljon asioita mitä mä haluaisin sano, mut en kuitenkaan saa niitä kirjoitettua. Kaikki mun päässäkin on niin sekavaa.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Kuvapostaus


Jaahas... tää postaus oli tarkoitettu ajastettavaksi lauantaille mutta kävipäs tietysti näin.
olen sii nyt jo kotiutunut Roomasta. Reissu oli ihan kiva ja Rooma on aivan ihana kaupunki. Oon nyt aika väsynyt ja tekisi vain mieli mennä nukkumaan. Kuitenkin on aika paljon läksyjä tehtävänä.

Huomenna kirjoittelen sitten enemmän kuulumisia ja tietysti hieman matkastani


torstai 3. marraskuuta 2011

turhista turhin koulupäivä

Ja tässä tulee nyt tämmöinen tylsä lyhyt välipostaus. Eipä mulla nyt ollut mitään tärkeää kerrottavaa mut tulinpahan nyt kirjoittelemaan kun aikaa oli.


Mua ottaa vaan niin pähän et mä oikestaan oon nyt kirjoittamassa tätä. Mä menin vasta kouluun yheksitoista kun meillä ei ollut terveystiedon tuntia. Mutta arvatkaapa mitä. Kun mä tulen kouluun mä saan tietää et meil ei taaskaan ole saksaa (meidän opettaja on ollut koko viikon kipee). Joo eli ottaa vähän päähän. Luin eilen illalla ihan turhaa sanakokeeseen ja sit mä olisin voinu nukkua yhteen asti. Yheltä mulla olis vielä uskontoa mut mä en taida jaksaa raahautua takaisin kouluun (olen siis jo takaisin kotona) kun mun sitäpaitsi pitäis lähteä sieltä 20min aikasemmin että me ehditään kentälle. Vituttaa...
Ainoa hyvä asia tässä on se et mä vihdoinkin ehdin pakata. Kaikki mun vaatteet lojuu vielä kasassa lattialla. 

Mut nyt mä oon kyllä aika innoissani tästä matkasta. Mun kurkku ei oo melkein enää yhtään kipee (*koputtaa puuta*). Toivottavasti mä löydän jotain kivoja vaatteita jossa mä en näytä ihan hirveeltä. Mä niin inhoon mun vatsaa ja reisiä. 


Tähän asti tänään mä oon onnistunut mun suunnitelmassa. Kaksi kuppia teetä ja ihan vähän appelsiinimehua. Mä vaan niin pelkään et mä vielä sorrun ahmimaan. Ja äiti varmaa pakottaa mut syömää vähän lounasta.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

luvassa italialaisia kaloriyliannostuksia

Tunnen itseni niin huonoksi kun en ole saanut mitään aikaan enkä ole tännekkään kirjoitellut mitään. Mulla on vaan ollut niin paljon koulujuttuja tehtävänä, mut ei niistä sen enempää. Mun ruokailut on menneet päin persettä. Syötyä ja varsinkin herkuteltua on tullut ihan liikaa. Sitä paitsi mun paino on noussut. Miten mä aina onnistun epäonnistumaan? Eikä tämän pitänyt olla motivaatio-laihdutus-blogi eikä mikään läskitysversio...


Sit koulussa me tehdään terveystiedossa esitelmää mielenterveyshäiriöistä. Mä halusin tehdä syömishäiriöistä. Toivottavasti mä saisin.

Huomenna mä lähden vihdoinkin sinne Roomaan. Sääennusteet eivät näytä kovinkaan hyviltä, mut ne muuttuu kokoajan. Toivottavasti aurinko edes vähän paistaisi. Mä vaan pelkään et mä pilaan koko loman sillä et en osaa nauttia hetkestä ja ajattelen vain negatiivisesti.


Huomenna mä yritän paastota niin pitkälle iltaan kuin mahdollista. Yritän olla syömättä siihen asti kunnes ollaan Italiassa. Syön kuitenkin varmaan jotain ällöttävää välipalaa lentokentällä tai sitten viimesitään koneessa. Eli ei kannata odotella liikoja.

Kun tuun takas Roomasta mä näytän varmaan mursulta kaiken sen ihanan italialaisen ruoan jälkeen. Onneks kuitenkin tulee käveltyä paikasta toiseen eli niitä kaloreita palaa hieman, mut aivan liian vähän.


Kun nyt oon niin huono bloggaaja niin päätin (yrittää) ajastaa teille thinspo postauksen perjantaille et ei jäis niin monta päivää postaamatta mitään.

Ciao! Olette tärkeitä