keskiviikko 23. marraskuuta 2011

I fail and fall

Eilinen päivä meni vielä ihan siedettävästi (n. 900kcal) mut tää päivä... mä en voi muuta sanoa kun että inhoan itseäni. Mun rannekkin voi todistaa sen. Mä söin aamupalaa, vähän lohkoperunoita koulussa, pastaa kun tulin kotiin ja lisäksi vielä muffinsin ja korvapuustin ja vielä lisää ruokaa. Tallilla mulle tuli ihan tosi huono olo. Vatsaan sattuu ja tekisi mieli vaan oksentaa.

Mä ajattelin et mun pitäisi ehkä hakea apua. Mut ei vielä, mä en voi ja kun se hetki tulee mä en enää halua. Enkä mä mun syömisvammailuista kertoisi, tuskin mistään muustakaan. Mikä idea siinä siis olisi. Suljen vaan kaiken sisääni. Ihan niin kuin ennen.
Meinasin jo pyytää yhtä kaveria kuuntelemaan mutta onneksi en ehtinyt ja uskaltanut.  
Mä oon niin epäonnistunut. Ei kukaan kuitenkaan ymmärtäisi. Pitäis mua vaan hulluna.


Mä kävin eilen opolla ja otin mun psykologian kurssit pois. Mulla oli tänään koe ja tää kurssi on ollut ihan hirveä. Yhtäkkiä saatettiin puhua syömishäiriöstä ja muista nuorten ongelmista lähes iloiseen sävyyn. Mua alko ihan joka kerta ahdistamaan ja teki vaan mieli juosta ulos luokasta ja piiloutua. Psykologia ei vaan oo mun juttu.

Nyt mulla on siis 76 kurssia valittuna mut multa puuttuu vielä osa esim. historian kursseista. Mä oon jo päättänyt et mä teen lukion ainakin 3,5 vuoteen. Mä ehtisin ehkä tehdä kaikki kurssit mut mä en millään pystyisi kirjoittamaan kaikkea kolmosen keväällä. Ens jaksossa mulla on taas vaan viisi kurssia joista yks on vanhojen tanssit. Mua pelottaa ne jo ihan kamalasti. Mun on vaan pakko olla silloin laiha, mä en voi näyttäytyä tällaisena.

Musta vaan tuntuu et mä oon joku huomiota hakeva teiniangstipaska tän mun syömispelleilyn kanssa. Mä en tiedä mikä mulla on. Mä en jaksa enää keskittyä koulussa ja esittää iloista namaa.
Mä haluan olla laiha ja mä pelkään kuollakseni et mä lihoan. Mun pitää lopettaa tää ruualla pelleileminen ja olla syömättä. Eihän se voi olla niin vaikeaa?

5 kommenttia:

  1. Voi muru pieni♥ Kyllä syömättömyys voi olla vaikeeta silloin jos muutenkin on vaikeeta. (Voin todistaa että esim. mun viime viikko ku lähti vaikeesti ni jatku vaikeena vaikka kuinka yritin. Nyt sitten kun vaan on parempi viikko, niin kaikki on helpompaa vaikken edes ehkä yritä yhtä kovasti!) Eli sun pitää vaan oottaa, että tulee se hetki kun kaikki helpottaa :)

    Toi sun tää päivä ei kuitenkaan oo (ainakaan reilusti) enempää kun mitä 'normaalit ihmiset' syö, eli ei kannata vielä menettää toivoa.

    It's not how you fall but how you get back up!

    Ja hei älä oo liian ankara itelles, kannattaa yrittää kuitenki nauttii elämästä ja niistä ainutkertasista hetkistä mitä se tarjoaa. Esimerkiks niistä vanhoista voi tulla upeeta ja mahtavaa ja ne tapahtuu vaan kerran elämässä, joten ota niistä se kaikki irti! Fakta on kuitenkin, että sä itse olet ainut joka ajattelee, ettet voi näyttäytyä tollasena tai että olet lihonut tms. Muut ihmiset ei edes huomaa. Laihtumiseen sulla on kuitenki vielä koko elämä aikaa, mut toi on ihan once in a lifetime -kokemus.

    Tsemppiä ja haleja ja kaikkee muuta ihanaa♥

    VastaaPoista
  2. Sun bmi on 17,7 - sun ei todellakaan tarvis laihduttaa, herrajestas :C Ei sun tarvi pitää kaikkea sisälläs, etkä oo epäonnistunut. Mä olen sitä mieltä että sä tarvit apua. Sä olet jo laiha, ja noi sun ajatukset on niiiin surullista luettavaa : C
    Älä päästä tätä liian pitkälle, kiltti.

    Haleja♥

    VastaaPoista
  3. Kyllä sä vielä onnistut :) Mut sitäki enemmän toivoisin et oppisit nauttimaan elämästä ja löytämään jotain hyvää joka päivästä :) Ja niin ei sun tarvi jaksata yhtään usemmin tai yhtään pitemmin ku jaksat! Ei kannata välittää jos kirjotan kilometrikommentteja ku jos mulla vaan on jotain sanottavaa ni haluan ilmasta mielipiteeni! :)

    Säkin olet ihana ja muista et mulle voit aina kertoo kaiken mitä haluat ja vaikkapa niitä vanhojentanssikuulumisiaki voit jakaa mun kanssa sitten kun ne alkaa :)

    Hali<3

    VastaaPoista
  4. "Mun pitää lopettaa tää ruualla pelleileminen ja olla syömättä."

    "Kyllä sä vielä onnistut"

    Tuossa te erehdtte puhumaan paholaisen suulla. Molemmat.
    On ihan hyvä että ongelmissa kipuilevat tukevat toisiaan, mutta kannattaa tarkkailla milloin erehtyy ajattelemaan tai kannustamaan tuhoisasti.
    Pieni aivopieru voi viedä pohjan kaikilta järkeviltäkin ajatuksilta.

    Syömishäiriö johtaa kärsimykseen, jossa elämästä vähitellen katoaa kaikki nautittava. Lisäksi se tappaa, jos siitä ei onnistu kivuliaasti luopumaan. Sitä EI todellakaan PIDÄ sairastaa hetkekään

    VastaaPoista
  5. Kiitos itelles♥ eiei kyllä mä ymmärrän ettet jaksa kommentoida, en mäkään aina jaksa :D :) ♥ kaikki hyvin!
    Ymmärrän ton, että et edes näytä siltä mitä sun bmi on, mutta en usko sitä, koska varmasti oot kumminkin tosi laiha! Näet itsesi vain vääristyneenä, tyttöpieni. Ymmärrän myös sen, että et pysty hakemaan apua, tiiän ton tunteen hyvin :c itekin oikeestaan inhoon käyä psykologilla. Mutta niin, jos sulla on oikeasti sellainen olo, ettet pärjää yksin, niin kannattaa kertoa edes jollekin läheiselle! Munkin on paljon helpompi puhua kaikesta vaikkapa mun kavereille.
    Haleja ja voimia, toivottavasti sulla on hyvä päivä♥

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi