Tämä päivä oli tuhoon tuomittu

Eilen olin melkein iloinen. En tiedä miksi, mutta oli vaan sellainen rauhallinen olo. En jaksanut sitten lukea saksaa, en mä koko kurssia yhdessä illassa olisi kuitenkan voinut oppia.

Tää päivä on ollut ihan kamala, ihan aamusta asti on ollut huono fiilis. Aamulla mä onnistuin jotenkin sammuttamaan torkun mun kännykästä ja nukahdin. Heräsin kuitenkin viiden minuutin päästä tajuten et mun on pakko lähteä kouluun. Miksi oli pakko herätä? Olisin paljon mielummin jäänyt nukkumaan.

Mä kiirehdin kamalaa vauhtia kouluun ja ehdin just ajoissa, mut meidän opettaja ei ollutkaan vielä tullut. Sit se tuli jotain 10 min myöhässä ja kerto et se oli lähettänyt sen tekemän kokeen sähköpostilla mut et se ei tullut perille. Joo eikun ainetta kirjoittamaan ja saatin jotain ihan typeriä ekstra tehtäviä. Enhän mä mitään osannut kun en ollut lukenu...

Lounaalla sorruin ja söin kauhallisen riisipuuroa ja rusinakeittoa. En jaksa kertoa muita päivän syömisiä mut voin paljastaa et oon syönyt munkin ja tosi paljon kaikkea muuta.

Tällä hetkellä mun kaikki kaverit on jossain bileissä ja mä vaan istun yksin himassa. Että mua vituttaa, kiitos vain kutsusta. Mä en vaan jaksa mun "kavereita" tällä hetkellä. Jos mä järjestän bileet nii kaikkien pitäis saada tulla, sit kun joku muu järjestää mua ei kutsuta.

Miks mun pitäis yrittää näyttää iloiselta kun kukaan ei oikeasti välitä mitä mulle kuuluu ja halua mua mukaan. Mitä väliä kaikella edes on? Ihan sama vaikka mua ei edes olisi. Ei kukaan edes huomaisi jos mä en joku päivä tuliskaan enää kouluun. 
Tajusin että meillä on kotona riittävästi lääkkeitä joilla tän kaiken saisi helposti loppumaan. Niistä tulisi ihan kiva coktaili. Mut mä en oo epätoivoinen. Mä en tekisi mitään niin typerää. Vaikka mä syönkin varmaan liikaa särkylääkkeitä.

Huomiseksi mulla on jonkinlainen suunnitelma. En syö aamupalaa, lounaaksi vain hedelmä ja vähän vihanneksia. Illalla taas sama. Jos pääsen alle 500kcal palkitsen itseni. Jos menee yli, en tiedä vielä...

Joo, tästä ei tullut nyt yhtään hyvä. Enkä mä (taaskaan) edes kirjoittanut niistä asoista mistä mä olisin oikeasti halunnut kertoa.