lauantai 12. marraskuuta 2011

I'm fatfatfatfat

Taas tuli ahmittua. Hävettää. Olen oikeasti hirveä ahmatti ja possu.

Kaksi lihapasteijaa, keksi, monta palaa pullapitkoa, jälkkäriä ja pelkään että reilusti yli puoli pussia sipsejä ja tietenkin ihan tavallista ruokaa lounaaksi ja illalliseksi. Mä oon läski. Mä en ymmärrä mikä muhun meni. Mä vaan söin ja söin ja söin. Ja miksi piti mennä ostamaan ne sipsit!? Huomennaki varmaan syödään kakkua isänpäivän kunniaksi.

Huomenna mä teen suunnitelman ensi viikolle ja mun on pakko noudattaa sitä tai mä rankaisen itseäni jollain tavalla.

Mut oli vaan pakko tulla kertomaan tää vaikka mua hävettää. Mä en saa enää tehdä näin.

2 kommenttia:

  1. Et oo possu tai mikään muukaan! Noita ahmimisia vaan tulee silloin tällöin... Mut pitää vaa muistaa se sanonta it's not how you fall but how you get back up!! Ja on noi sun ahmimiset kuitenki paljon pienempiä ku esim mun aina...

    mut muru miten mä muka voisin olla pieni ja sä niin iso ettet kehtais laittaa kuvia jos ollaan saman kokosia? :) höpsö olet! ja niin mäkään en tosiaan oo tyytyväinen itteeni, tai siis noihin jalkoihin..

    mulla toi ei kyl auta toi "et ei jaksais syödä herkkuja" koska mun maha on ihan täysin pohjaton.. et mun pitää vaan hankkia itsekuri.

    mut nii tol ikäkriisil tarkotin sitä, et kauheeta ku on vaa jo niin vanha! tai siis ku aika menee ihan sairaan nopeesti, kohta on jo aikuinen :O vaik tuntuu et vast mä olin sellanen pikkulapsi... :D

    Tsemppihalit<3

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista♥ enköhän mä jotain keksi.
    Tiedätkö, mä tiedän miltä susta tuntuu, mäkin oon ahminut. Kamalin fiilis ikinä mutta onneksi on aina se seuraava päivä kun voi tsempata ! Ja vaikka et onnistuiskaan pysymään siinä suunnitelmassa minkä aiot tehdä, niin ei sun tarvitse rankaista itseäs!
    Voimahalauksia♥

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi