torstai 29. maaliskuuta 2012

tired

Liian väsynyt mennäkseen kouluun. Liian väsynyt tehdäkseen mitään. Syödä kyllä jaksaa. Lounaaksi teetä ja pulla. Kaksi koetta mennyt sivu suun jo. Huomenna tuskin jaksan edelleenkään mennä kouluun. En halua mennä tekemään koetta, olisi pitänyt jaksaa tänään raahautua sinne hakemaan puuttuvat paperit. Haluan valmistautua kunnolla.


En tiedä onko tämä flunssaa vai silkkaa väsymystä. Väsymystä tähän elämään. Pelkään että tämä on merkki stressistä. Mistä tiedän ettei se ole masennusta? En tunne itseäni sairaaksi. Kurkku vain hitusen kipeä ja nenä vain välillä tukossa. En vaan jaksa nousta aamulla ylös sängystä. En saa illalla unta vaan pyörin ahdistuneena tuntikausia ympäri sängyssäni. Koska voin jäädä kotiin nukun lopulta melkein kaksitoista tuntia. Kun herään en ole kuitenkaan yhtään pirteämpi. Olo on aivan voimaton. En edes yritä ryhdistäytyä, vaan lykkään kaiken vaan eteenpäin. Voihan ne kokeet tehdä myöhemminkin. En vain jaksa enkä pysty tekemään päätöksiä, kaikki tuntuu niin vaikealta. Tiedän, että minun pitäisi lukea kokeisiin, en vaan tällä hetkellä jaksa.

Haluaisin vain antaa periksi

maanantai 26. maaliskuuta 2012

jäin peiton alle nukkumaan

Tänään aamulla väsytti liikaa, en jaksanut mennä kouluun vaikka olin lopulta nukkunut melkein kellon ympäri. Äiti luuli minun olevan tosi sairas, mutta en minä ollut. En vaan saanut itseäni ylös sangystä. Koko kehoni vastusteli. Huomenna varmaan sama juttu, mutta taidan ehkä kuitenkin raahautua kouluun, viimeiset valmistelevat tunnit ennen kokeita. Aamulla olisi myös se tapaaminen kuraattorin kanssa. En tiedä mitä sanoisin. Ehkä jään vain kotiin nukkumaan.

Paino on laskenut ehkä vähäsen, vaikka söinkin tänään aivan liikaa. Enkä ole jaksanut treenata, kun oli niin heikko olo. Välillä silmissä sumeni. Voisin huomenna jättää syömättä tunteakseni tuon saman tunteen.

Hiukset piti värjätä, mutta enhän minä jaksanut. Liian lyhyet kynteni maalasin kuitenkin mustiksi. Läksyjä en ole jaksanut tehdä, yhteiskuntaopin kokeeseen luin kyllä. En valitettavasti ymmärrä mitään.

Nyt nukkumaan, ehkä jaksaisin nousta huomenna ylös sängystä.


lauantai 24. maaliskuuta 2012

ei mitään uutta


mulla on tosi paha olo. Tekisi vaan mieli hypätä parvekkeelta. En kuitenkaan tee niin.
Ja en mä edes siitä kuolisi. Polvilumpio saattaisi taas mennä sijoiltaan.

Koputin perjantaina kuraattorin oveen kun en jaksanut mennä saksan tunnille. Se oli kuitenkin lähdössä, mutta antoi mulle ajan ensi tiistaille. Yritin hymyillä ja sanoin että voin hyvin odottaa. Ei, ei. Liian pitkä aika. Ehdin vielä jänistää ja perua. Mitä väliä. Olen pitänyt kaikkea sisälläni jo niin kauan. Ei neljällä päivällä voi olla merkitystä. Eihän?

Mä oon syönyt nyt kolme päivää putkeen aivan liika. Mä söin mun pahaan oloon mut ei se auttanut. Sitten söin lisää rangaistakseni itseäni. Pitkästä aikaan naamaan meni karkkia hyihyi sekä pullaa yökyök. Vatsaan sattuu ja on huono olo. Huomenna on pakko onnistua.

Kuntopyörä on paras ystäväni. Melkein ainoa asia mitä polveni tällä hetkellä kestää edes vähän. Saan rääkättyä superlihavialöllyreisiäni, mutta kulutus on aivan liian pieni. Taidan kuitenkin kohta päästä salille. Ja saan tehdä lyhyen lenkin kerran viikossa. Entinen minäni inhosi juoksemista, mutta nyt todella odotan keväisiä säitä ja lenkille pääsyä.

Huomenna  punnitsen itseni. Leikin vaikka kipeetä kaksi seuraavaa päivää jottei mun tarvitse syödä. Mun on pakko laihtua tiistaihin mennessä edes vähäsen. Ja siitä sitten askel askeleelta alaspäin.