magneettikenttiä ja salamoita

Viime yönä täällä ukkosti aika rajusti ja vettä tuli välillä saavista kaatamalla. Olin ottanut lääkkeni ja nukuin selvästi paremmin ja syvemmin kuin yleensä.

Aamulla kävimme nopeasti tallilla katsomassa heppaa ja hoitamassa sen silmää. Ehdimme nopeasti käydä kotona ja lähdimme sitten lääkäriin.

Oli yllättävän vaikeaa maata ja yrittää pitää jalkaa paikallaan magneettikuvauksen aikana. Minulla se sitten kesti hieman kauemmin, sillä vaikka kuinka yritin, jalkani välillä nytkähti tai heilui. Olisi pitänyt muistaa laittaa villasukat jalkaan ja pyytää peittoa, sillä reilun 20min aikana minulle tuli kylmä, vaikka varpaita lukuun ottamatta olin pukeutunut suht lämpimästi.

Illalla sain päähäni leipoa suklaamuffinseja. tyhmä minä. Söin kolme (hyi mikä possu) jonka jälkeen oksensin. En enää ikinä koske muffinseihin.

Tämä päivä ei ole mennyt hyvin.
Vielä muutama päivä lomaa jäljellä, toivottavasti ne menisivät hieman paremmin.

If something's hard to do, it's not worth doing

Luulin jo päässeeni oksentamisesta eroon, mutta ei. Se vain tapahtuu, ihan suunnittelematta. Okei eihän se nyt ihan noin ole. Se olen minä, joka laitan ruokaa suuhuni. Se olen minä, joka päättää halailla posliinijumalaa. tuhma tuhma tyttö

Haluan lenkille nyt ja heti, mutta en saa mennä. Kyllähän järkikin sanoo ettei kannata mennä. Tällä hetkellä molemmat polvet paskana, tervekin polvi turposi viikonloppuna ja jalka pohkeesta reiden puoleenväliin on melkein kokonaan teipattu. Ratsastaminen ei onnistunut kun jokatoinen sekunti sattui. Turhaiduin ja olin todella huonolla tuulella. Huomenn menen näyttämään polvia lääkärille, katsotaan miten tästä jatketaan.

Ainiin unodin kertoa synttärilahjoistani. Ystäväni ovat selvästi yhtä mieltä, minun pitäisi näköjään syödä enemmän ja juhlia enemmän. Sain kaksi pulloa kuohuvaa, viiniä ja suklaata. Vastapainoksi sain kynttilöitä, jos vaikka istun yksin kotona pimeässä. Ha ha.

Tekisi mieli vain nostaa kädet ilmaan ja luovutta ja antaa äänen johdattaa. Tänään tunsin itseni niin surkeaksi eikä millään ollut väliä. Mitä väliä vaikka lopettaisinkin syömisen? Jos en voi edes ratsastaa on muukin elämä ihan turhaa. Jos en halua itseni takia parantua niin haluan tehdä sen ainakin Hessun takia. Kaikki vaan tuntuu liian vaikealta tällä hetkellä. Tänään taas seinät kaatuivat päälle enkä tiedä kuinka kauan jaksan niitä kannatella.

anteeksi nämä masentavat tekstit