keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

If something's hard to do, it's not worth doing

Luulin jo päässeeni oksentamisesta eroon, mutta ei. Se vain tapahtuu, ihan suunnittelematta. Okei eihän se nyt ihan noin ole. Se olen minä, joka laitan ruokaa suuhuni. Se olen minä, joka päättää halailla posliinijumalaa. tuhma tuhma tyttö

Haluan lenkille nyt ja heti, mutta en saa mennä. Kyllähän järkikin sanoo ettei kannata mennä. Tällä hetkellä molemmat polvet paskana, tervekin polvi turposi viikonloppuna ja jalka pohkeesta reiden puoleenväliin on melkein kokonaan teipattu. Ratsastaminen ei onnistunut kun jokatoinen sekunti sattui. Turhaiduin ja olin todella huonolla tuulella. Huomenn menen näyttämään polvia lääkärille, katsotaan miten tästä jatketaan.

Ainiin unodin kertoa synttärilahjoistani. Ystäväni ovat selvästi yhtä mieltä, minun pitäisi näköjään syödä enemmän ja juhlia enemmän. Sain kaksi pulloa kuohuvaa, viiniä ja suklaata. Vastapainoksi sain kynttilöitä, jos vaikka istun yksin kotona pimeässä. Ha ha.

Tekisi mieli vain nostaa kädet ilmaan ja luovutta ja antaa äänen johdattaa. Tänään tunsin itseni niin surkeaksi eikä millään ollut väliä. Mitä väliä vaikka lopettaisinkin syömisen? Jos en voi edes ratsastaa on muukin elämä ihan turhaa. Jos en halua itseni takia parantua niin haluan tehdä sen ainakin Hessun takia. Kaikki vaan tuntuu liian vaikealta tällä hetkellä. Tänään taas seinät kaatuivat päälle enkä tiedä kuinka kauan jaksan niitä kannatella.



anteeksi nämä masentavat tekstit

1 kommentti:

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi