perjantai 5. huhtikuuta 2013

It's just water

Elintärkeä vesi



ja kuitenkin niin pelottava. Miten se on mahdollista?

Jo jonkin aikaa sitten havaihduin siihen, että en taida juoda riittävästi. Harvemmin enää astelen keittiöön ja juon lasillisen vettä. Vain aterioilla juon lasillisen tai korkeintaan kaksi. Pienemmillä aterioilla (aamu-, väli- ja iltapala) juon yleensä teetä tai kahvia, yleensä kaadan jopa osan pois. Lääkkeitä ottaessani juon vain sen verran että saan ne hyvin nieltyä.

Mistä tämä nyt sitten oikein johtuu? En tiedä. Tiedän oikein hyvin, ettei vedessä ole kaloreita ja ettei siitä voi lihota. En tunnista - tai ainakaan myönnä sitä - itsessäni pelkoa vettä kohtaan, vaikka vesipaino saattaakin olla se maailman pelottavin asia.

Vesi on aina ollut se minun janojuoma. En ole ikinä oppinut juomaan maitoa, enkä mehuistakaan oikein piittaa. Limuakin on tullut juotua aika harvoin, ja jos sitä nykyjään juon on se tietenkin light versio.

Ero viime keväiseen on kuitenkin valtava. Join silloin helposti 2-3 litraa päivässä. Kannoin aina mukanani vesipulloa ja join vettä pitkin päivää. Valitettavasti keksin myös korvata aterioita kahvilla tai pepsi maxilla, join reilusti vettä ennen aterioita ja jos oli nälkä täytin vatsani vedellä. Ehkä nyt ei ihan samaan tarvitsisi uudelleen ryhtyä, mutta tämä tyttö tarvitsee enemmän vettä.

Kärsin usein päänsäryistä ja heikotuksesta, jotka voivat myös olla merkkejä nesteen puutteesta. Buranaa tulee ehkä otettua hieman liian usein päänsärkyyn. Oksentaminen ja laksatiivit eivät taida myös yhtään auttaa kehon nestetasapainon säilyttämiseen. Kärsin turvotuksesta ja sitä myötä viha omaa kehoa kohtaan ei hellitä yhtään. Toisinaan hoitava taho en epäillyt minun harrastavan nesteen tankkausta, mutta kehoni on ihan riittävän sekaisin ilman sitäkin.

Jos ei tunne nälkää, ei välttämättä huomaa myöskään janoa. Olen jo niin kauan ollut kuuntelematta kehoni pyyntöjä ja signaaleja etten enää tiedä mistä etsiä. Hassua kuitenkin kuinka syömisten lisäännyttyä olen alkanut juomaan vähemmän. Kun vatsani on jo halkeamispisteessä lautasellani olevasta ruoasta ei tule mieleenkään täyttää sitä vielä lisää vedellä.

Miksi en kuitenkaan saa otettua kuppia käteen ja vettä nassuun? Keittiöön käveleminen tuntuu erityisen vaikealta. Ehkä jossain lymyää myös pelko siitä, että jos kerran annan keholleni juotavaa se kohta vaatii myös ruokaa ja ja ja...

Ohho, tulipa paljon tekstiä pelkästä vedestä ja juomisesta. Tämän kun pitäisi olla yksi niistä yksinkertaisimmista asioista, mutta eipä näköjään ole.

2 kommenttia:

  1. Mulla on sama ongelma, usein huono ja tukkonen olo, päänsärky ja ns. sumunen olo ja oon alkanu miettiä jos se johtuis siitä etten juo. Siis en vaan ikinä muista juoda paitsi kahvia aamulla. Pitää kyllä yrittää ruveta juomaan just sen takia et helpottais oloja plus et se vesi täyttää masua kivasti ei tartte syödä niin paljo =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo mulla on just ihan sama. Voitais varmaan molemmat yrittää nyt juoda enemmän ja kokeilla et miten se helpottais oloa :)

      kiva kun kommentoit ja kiva kuulla että en oo ainut jolla on ongelmia veden kanssa!

      Poista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi