perjantai 22. kesäkuuta 2012

haluaisin vain hetken hengähtää

aurinkoisia päiviä ja rusketusraidat
itkua, parkua ja ahdistusta syömisistä
ateriasuunnitelman noudattamista
ja aterioiden väliin jättämistä
iltaisin masennuslääke naamaan
ehkä hieman paremmin nukuttuja öitä

tällainen on minun viikkoni ollut


Tavallaan minulla olisi paljon kerrottavaa, toisaltaa en saa mitään kirjoitettua paperille. Pää lyö tyhjää ja ajatukset lentelevät sinne tänne.

Istun tällä hetkellä omassa sängyssäni mökillämme ja mietin mitä tekisin ateriasuunnitelman kanssa. Heräsin niin myöhään ettei enää kannata syödä aamupalaa. Taidan vain juoda teetä ja odottelen lounasta. Ehkä saisin sen tänään syötyä. Suunnitelman noudattaminen on yllättävän vaikeaa, stressaan kun yritän noudattaa sitä, ahdistun jos en onnistu. Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen ateriasuunnitelmastani, kiinnostaisiko ketään?

Juhannuksena tarkoituksena oli olla kavereitten kanssa kaupungissa. En kuitenkaan jaksa yrittää esittää iloista, joten päätin lähteä vanhempieni kanssa mökille. Olen todella väsynyt, minun pitäisi muistaa ottaa masennuslääkkeeni ja sen kanssa alkoholi ei ole oikein hyvä yhdistelmä. Voisin viettää koko juhannuksen peiton alla.


Ensi viikolla me lähdetään mun vanhempien kanssa Tallinnaan ja ollaan siellä yötä. Mun pitäisi olla innostunut siitä että pääsen hierontaan, manikyyriin ja shoppailemaan, mutta ainut asia mitä tällä hetkellä mietin on ruoka. Misää me syödään? Mitä me syödään? Miten mä voin noudattaa mun ateriasuunnitelmaa? Keksinkö tavan miten voisin jättää aterioita väliin? jne... Ahdistaa

Kaikki tuntuu vaan niin vaikealta. Eilen illalla mulla oli paljon asioita mitä halusin tänne kirjoittaa ja nyt en muista enää mitään.


Hyvää juhannusta kaikille! Yrittäkää nauttia siitä!

lauantai 16. kesäkuuta 2012

"nelly laitetaan nyt lihotuskuurille..."

Lainatakseni valmentajani sanoja. Hän ei tiedä tilanteestani mitään.

Kuitenkin minulle kuuluu oikeastaan ihan hyvää. Kaksi päivää onnellisuutta, kolmas päivä toden sanoo...


Tästä päivästä ei pitänyt tulla hyvä. Luvassa oli kaksi käyntiä lääkärissä joita jännitin kovasti. Molemmat meni kuitenkin paremmin kuin uskoin, kävelin niistä pois peini hymy huulilla. Välissä näin vanhaa ystävää jonka syömishäiriöstä sain tietää syntymäpäivilläni.

Puhuimme melkein kaikesta, vihdoin joku joka ymmärtää. Olimme koko päivän kaupungilla. Välillä istuimme puistossa katsellen ohikulkioita, olimme ehkä hieman ilkeitä ja varmaan vähän kateellisia kun muut osasivat nauttia elämästä ja kauniista päivästä. Kävimme yhdessä kahvilla, tilanne oli aivan yhtä vaikea molemmille. Yritimme silti parhaamme.



Päivän aikana napaani meni: kaksi lattea (rasvattomalla maidolla), täytetty sämpylä, kaksi suklaakarkkia, vähän pastasalaattia ja banaani.

Minulle määrättiin masennuslääkettä, mietin vielä kävelenkö ollenkaan apteekkiin reseptin kanssa. Keskiviikkona kävin ravitsemusterapeutilla ja sain ateriasuunnitelman. Lääkärin mukaan saan vielä mahdollisuuden yrittää itse parantaa syömisiäni ja nostaa painoa. Ellen onnistu yksin on harkittava päiväosastoa. En kuitenkaan jaksa vielä murehtia turhista.

Torstaina uskalsin jopa mennä sovituskoppiin ja kokeilla vaatteita, äiti ei ehkä ilahtunut laskusta. Mukaan lähti kahdet farkut ja pari paitaa, tänään tajusin että toiset farkuista on liian isot vaikka ne oli pienintä mahdollista kokoa. Lisäksi pääsin teoriakokeesta läpi. Sain inssiin ajan vasta heinäkuulle, ainakin ehdin harjoitella riittävästi.

Sain myös koneeni eilen huollosta vaikka luulin korjauksen kestävän paljon kauemmin. Siihen oli vaihdettu kokonaan uusi kansi/näyttö, onneksi takuu oli vielä voimassa. Meinasin jo saada vieroitusoreita kun bloggerin käyttäminen vanhalla koneella oli niin hankalaa.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Coffee, cigarettes and diet coke - what pretty girls are made of

Anteeksi hiljaiseloni. Yritän parantaa tapani.



Tänään olin yksin kotona lähes koko päivän joten tarkoituksenani oli paastota kamalan viikonlopun jäljiltä. Painoindeksini ei siis tällä hetkellä ole alle 17. Lauantaina ja sunnuntaina ahmin, sunnuntaina en onneksi niin pahasti, ja oksensin syömäni jäätelön. Kuitenkin mahaan jäi aivan liikaa ruokaa. Järkyttävä masennus ja ahdistus.

Tämä päivä näytti ihan lupaavalta. Kolmeen mennessä olin juonut kupin teetä ja kahvin maidolla. Sitten kuitenkin lähdin kahville yhden kaverin kanssa. Iso latte, kaupan päälle suklaakarkki. Ystäväni intti ja halusi tarjota minulle puolet valtavasta suklaakeksistä. Heikko kun olen niin tietenkin sorruin. Pelkästään se puolikas oli kahden tavallisen ison keksin kokoinen ja siinä maistui vain se rasva. Yök. No ei koko maailma tähän kaadu kun päivän aikana napaan mennyt vain: teetä x 3, kahvi maidolla, latte ja se puolikas keksi. Sitten oli tietenkin saatava tupakkaa, otsikosta poiketen en kuitenkaan juonut cokista, onneksi. 

Psykologi ja ravitsemusterapeutti tuskin ilahtuvat nähdessään mun viikon ruokapäiväkirjan...

Tämä viikko onkin aika täynnä ohjelmaa joten minulla ei pitäisi olla aikaa sortua ahmimaan kiitäessäni paikasta A paikkaan B. Olisi myös ihan kiva jos jossain välissä ehtisin myös hieman harjoitella teoriakoetta varten.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

merkittävä alipaino

Kävin aamulla vaa'alla. Painoindeksini 16,95, merkittävä alipaino. Ensimmäinen tavoite saavutettu. En kuitenkaan luota vaakaan, huomenna painan varmaan sata kiloa. Miksi minusta ei tunnu siltä että olisin saavuttanut jotain?


Eilen teki melkein mieli ahmia, mutta meni vain hetki että sain ajatukset muualle. Korkeintaan 1000 kcal/päivä suunnitelma jatkuu. Vain yhtenä päivänä olen sen ylittänyt, silloinkin ylittävät kalorit tulivat hedelmistä. Yritän syödä tasaisesti pitkin päivää, mutta välillä se tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Tänään jäi kuitenkin aamiainen väliin ja sen jälkeen olen jo syönyt 500 kaloria... Se on aivan liikaa.

Tällä hetkellä en ole oikein motivoitunut saamaan apua. Minä pärjään näin. Hallitsen syömiseni, ahmiminen on ainakin tällä hetkellä unohtunut kokonaan. Olen löytänyt kontrollin. 

Anteeksi etten ole ollut kovin aktiivinen. En ole kirjoitellut tänne enkä kommentoinut teidän ihaniin blogeihin. Lisäksi koneeni lähtee minä päivänä tahansa huoltoon, siihen menee pari viikkoa ennen kuin saan sen takaisin. En tiedä miten selviän tai pystyn käyttämään bloggeria.