keskiviikko 25. joulukuuta 2013

25.12.2013

Viimeisestä postauksesta taisi taas vierähtää pieni ikuisuus ja taukoa on vielä vähän luvassa. Olen edelleen täällä kaukana. Onhan minulla mahdollisuus käyttää nettiä lähes koko ajan, mutta en vain jaksa.

Mulla menee samalla tosi hyvin ja huonosti. Toivoin voivani jättää syömishäiriön kotiin, mutta kovasti se on roikkunut matkassa mukana. Välillä pystyn oikeasti nauttimaan elämästä, mutta sitten taas ahdistus ja pahat ajatukset pimentävät mielen.
Ruokailulla turvaudun tuttuihin turvaruokiin ja yritän löytää samoja, mitä kotona olisi. Pystyn toki välillä herkuttelemaan, mutta auta armias sitä ajatusmyrskyä sen jälkeen.

Olen kirjoittanut ajatuksiani ihan oikealle paperille. Mietin näyttäväni niitä psykalle. Kuitenkin kuuteen viikkoon on mahtunut kaikenlaista enkä kaikkea ole saanut edes kirjoitettua. Samalla mietin lopettaisinko käynnit. Vaikea yhtälö sillä samalla tunnen itseni hyvin vahvaksi ja kuitenkin olen sairauden vietävissä. En tiedä kumpi tai mikä osa minussa haluaisi lopettaa hoidon. Se vahva oma itseni vai puhtaasti sairas. Voisin näyttää olevani parantunut, mutta samalla tiedostan, että samalla sairaat ajatukset saisivat kehittyä rauhassa.

 Oikeasti olen nauttinut siitä, että olen saanut olla poissa kotoa. Täällä on ihanaa ja olen saanut vähän levätä ja lomailla.

Hyvää Joulua vielä kaikille!♥






tiistai 10. joulukuuta 2013

yritän uudestaan ja uudestaan kunnes onnistun

En yhtään tykkää tästä jospa nyt kirjottaisin kerran viikossa-tahdista. Haluaisin niin kirjoittaa useammin, mutta aika ei aina tunnu riittävän, motivaatio puuttuu tai en tiedä miten pukisin ajatuksiani sanoiksi.

Kahden todella hyvin menneen viikon jälkeen, viime viikko oli selvästi vaikeampi. Mieliala oli matala ja motivaatiota oli vaikea löytää. Jo se että huomasin, että nyt menee vähän huonommin sai olon huonommaksi. Halusin niin kaiken menevän hyvin, ainakin parempaan suuntaan. Heti moitin itseäni, kun meni huonommin. Aina pitäisi mennä paremmin, teen elämästä (ja näköjään nyt myös paranemisesta) suorittamista ja sätin itseäni epäonnistumisista. Kun kerran menee paremmin ei saisi lipsahduksia ja takaiskuja tulla. Tiedän, että ne kuuluvat elämään ja ettei paranemisen tie ole kuopaton tai mutkaton, mutta en vain voi itselleni mitään.

En halunnut tulla viime viikolla kertomaan, että minulla ei mene niin hyvin. Minulla oli riittävästi mietittävää itsekseni. Ja tavallaan en haluaisi purkaa tänne aina niitä huonoja olotiloja.

Eilen päätin, että tästä viikosta tulee parempi. En antanut itselleni muita vaihtoehtoja. tässä tavallaan jälleen huomaa kuinka tiukka olen itselleni. Ensi viikolla lähden vähäksi aikaa pois. Maisemanvaihdos tulee juuri oikeaan saumaan. Olen yrittänyt tsempata koko joulukuun myös sitä varten, että poissaollessa olisi vähän helpompa.

Jottei tästä postauksesta tulisi liian masentunut vaikutelma täytyy kertoa jostain hyvästäkin. Sen parin viikon aikana kun minulla meni paremmin haastoin itseäni kunnolla. Yritin kahmia alas ruokia sieltä kiellettyjen hyllyltä. Söin pullaa ja porkkanakakkua. Vielä itselleni pelottava asia oli pasta. En edes muista milloin olisin sitä viimeksi ihan omasta valinnastani ja tahdostani syönyt. Ja nyt minä tein sen enkä edes kuollut!

Vaikka välillä menisikin huonommen ei se ole maailmanloppu. Siitä täytyy vain ottaa opikseen, yrittää uudestaan. Periksi en voi antaa.



Tällaisen sillisalaatti-postauksen jälkeen lopuksi vielä motivaatiolause

"Happiness depends upon ourselves," stated by Aristotle