I know what I'm doing is wrong

Aamulla äiti oli vahtimassa, että syön aamupalan. No tein sitten hedelmäsmoothien, eli teknisesti katsoen en syönyt, vaan join aamupalani. Jokatapauksessa liikaa kaloreita, kun olin suunnitellut olevani syömättä huomisiltaan asti. No loppuajan olen pärjännyt teellä, ehkä huomenna voin juoda kahvia.

Koulu minulla oli vain kaksi tuntia jonka jälkeen tulin kotiin. Vettä tuli ainakin täällä päin ihan kaatamalla, joten oli aivan täydellinen sää lähteä salille. Olin siellä reilun tunnin ja kävellessäni ulos paistoi taas aurinko. Kotiin, vaatteiden vaihto ja tallille katsomaan yhtä nelijalkaista. Ehkä ihan hyvä, ettei minun tarvitse tänään eikä huomenna ratsastaa. Ei tarvitse miettiä, että entä jos tulee huono olo. Toisaalta minusta tuntuu siltä, että minulla olisi vielä ylimääräistä energiaa, mutta toisaalta sitten ei.

Huomenna en syö ennen kuin mun vanhemmat tulee kotiin. Piste. Pitäisi varmaan vähän miettiä mitä söisin sitten kun annan siihen itselleni luvan. Pelkään niin, että vedän överiksi. Ja sitten pitäisi kuitenkin olla energiaa keskiviikkoaamun treeneille.

Huomenna menen psykan luo. Taidan hieman muunnella totuutta, en viitsi kertoa, että olen ollut syömättä.

rakastan vihreää vaniljateetä<3

Fallin' leaves

Tää päivä nyt on ollu vähän tämmönen…

Vihdoinkin mä pääsin puhumaan opolle koulussa ja muuttamaan mun kurssivalintoja. Muut jonossa varmaan vähän hermostuivat kun mä olin sen huoneessa jotain 20min. Mä sain siirrettyä paria kurssia ja nyt mulla on seuraavassa jaksossa vaan kuusi kurssia. Sekin tuntuu vähän liian paljolta. Outoa sillä viime vuonna mulla oli yhessä jaksossa seitsemän kurssia, ja nyt tässä ekassa jaksossa mulla on vaan kuusi, niin se tuntuukin tosi paljolta. Me puhuttiin siis aika kauan ja mietittiin mun kurssivalintoja ja sitä että mä ehkä tekisin lukion 3,5 vuodessa. Mä en yhtään vielä tiedä, enkä myöskään sitä mitä aineita mä haluaisin kirjoittaa. Ekä mulla ole hajuakaan siitä mitä mä haluaisin tehdä lukion jälkeen. Mä vaan olen ollut aika väsynyt nyt syksyllä. Koulu tuntuu tosi rankalta ja mun mieliala synkkenee samaa tahtia kuin mitä illat pimenee.

Toisaalta mä tykkään syksystä. Silloin on hyvä syy pukeutua lämpimästi ja voi hyvin laittaa pari kerrosta vaatteita päällekkäin. Mua vaan ärsyttää kun koulussa on vaan niin hirveen kylmä ja mua paleltaa koko ajan. Minusta on ihan pukeutua isoihin neuleisiin, silloin kukaan ei näe mun kamalaa vatsaa tai mitään muutakaan. Lisäksi mä rakastan isoja, pehmeitä kaulahuiveja. Mulla on niitä tosi monta, mut voisin mennä vielä ostamaan ainakin yhden uuden. 

Ja nyt mä olen vihdoinkin alkanut lukemaan historiankokeeseen. Okei, mulla on vielä 100 sivua jäljellä enkä ollenkaan tiedä miten mä ehdin oppia kaiken. Sitä paitsi äiti on ostanut kotiin muffineja, tekisi kamalasti mieli mennä ottamaan, mutta parasta olisi jos hillitsisin itseni. 

Tänään mä sain ajan koululääkärille. Se on tasan kolmen viikon päästä. Mua pelottaa. Mä en halua mennä. Mä en halua mennä sinne ja nähdä et mun paino on noussut. Mä en halua kuulla mun painoindeksiä. Mä en halua, että joku vieras neuvoo mulle miten mun pitäisi elää. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, uskallanko laihduttaa ennen sitä mun aikaa. Mut mä en halua nähdä sitä kamalaa lukua kun mut punnitaan. Mä haluan olla silloin paljon kevyempi. Mut mä tiedän mitä se lääkäri tulee sanomaan jos mun paino on pudonnut. Se käskee mun syödä enemmän. Mä en halua! Mä en tiedä mitä mä tekisin. Mun tekis mieli vaan jättää menemättä sinne, mut mun on pakko sillä mä tarviin sen todistuksen ajokorttia varten.

 

The end of the week

Jaahas, nyt on viikonloppu melkein takanapäin. Voin suoraan sanoa ettei mulla ollut kivaa. Mulla alkaa koeviikko torstaina ja mun oliisi pitänyt jo aloittaa lukeminen. Mut ei, en tietenkään ole avannutkaan kirjoja.  Perjantaina mä olin kutsunut pari kaveria yökylään. Me syötiin, juotiin ja pelattiin jotain pelejä. Mä olin leiponut mokkapaloja ja pizzaa ja ostanut karkkii, limua ja sipsejä. Mulla oli ihan kivaa siihen asti kunnes tajusin, ettei kukaan meinaa jäädä yöks. Mä olin suunnitellut jo pari päivää et tänään mulla olisi mahdollisuus puhua mun kavereille, mut tän illan jälkeen mä tajusin ettei mulla taidakaan olla oikeita ystäviä joille mä voin puhua asioista. Kun kaikki olivat lähteneet mulla oli ihan hirvee laskeuma ja mä vaan istuin itkien mun sängyssä. Lopulta kai sitten nukahdin kaikki vaatteet päällä. Ja sitä ruokaa, sitä jäi ihan tosi paljonjäljelle. Miks piti tehdä mokkapaloja ja pizzaa? Syön varmaan kaiken itse. Possu.

Lauantaina kun mun olisi pitänyt lukea kokeisiin mä vaan istuin koneella lukemassa muiden blogeja. Miks mä en voi onnistua niin kuin muut? Joskus mä vaan haluisin olla pieni lapsi jonka ei tarvitsisi murehtia mistään. Pienenä mä olinkin tosi laiha.

Mut nyt mä päätin, että huomisesta alkaen mä oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja katson mitä suuhuni pistän. Mä aion olla jouluun asti herkkulakossa, eli ei karkkia, sipsejä tai muuta ällöä lihottavaa. Ihan kuin mä pystyisin!? Feilaan kuitenkin. 

Me, myself and I - nelly

Ihan aluksi mun pitäis varmaan kerto jotain itsestäni. Oon 17- vuotias nuori neito ja oon lukion toisella. Luonteeltani oon rauhallinen, kiltti ja ajattelevainen. Ne jotka ei tunne mua hyvin ajattelee varmaan et mä oon tosi hiljanen. Ja viime aikoina musta on tullu vielä hiljaisempi. Mut ne jotka tuntee mut hyvin tietää et mä osaan olla tosi itsepäinen, äkkipikainen ja kuoren alla tosi bitch. Mä osaan organisoida asioita ja tiedän et mä oon perfektionisti. Siinä varmaan syy mun kaikkiin ongelmiin.  

Monen mielestä mun elämä on tosi hieno ja helppoa, mutta todellisuudessa suurin osa vaan ahdistaa mua. Mä en tiedä et onko mulla mitään syömishäiriötä, mut mä en vaan oo viime aikoina osannut (enkä halunnut) enää syödä normaalisti. Mä jätän aterioita väliin tai sit mä yhtäkkiä vaan ahmin kamalasti. Hävettää… Mä oon tosi epävarma itsestäni ja etenkin mun kehosta. Mä oon myös joskus viillellyt itseäni. Mut siitä on jo kauan. Mä en tunne itseäni kauniiksi.

Tän blogin mä aloitin siks et mun on vaan pakko saada purkaa mun ajatuksi johonkin. En olleenkaan tiedä et onks tästä apua.  Oon jo jonkin aikaa seuraillut paria blogia ja ihailen suuresti näitä kauniita neitokaisia jotka onnistuvat pudottamaan painoaan. Haluan pystyä samaan. Kirjoitan tänne ihan anonyymisti, tiedän että jos kertoisin enemmän ja laittaisin tänne kuvia ittestäni joku vielä tunnistais mut. En taida kertoa mun pituutta, pianoa tai painoindeksiä, ehkä joku päivä, mut ei ihan vielä.

Blogiin kirjoittelen elämästä yleensä sekä varmaan myös laihdutuksesta. Tavoitteena kuitenkin olisi tulla kevyeksi kuin höyhen.