keskiviikko 29. elokuuta 2012

paratiisista karkoitettu

Ahdistaa ihan älyttömästi. Kaksi päivää meni ihan hyvin kiitos paaston, mutta heti kun laitoin ruokaa suuhun ahdistus hyökkäsi päälleni ja kietoi kylmän otteensa ympärilleni. Haluan itse olla kylmä, vahva, puhdas ja täydellinen. Silloin ahdistuskin pysyy poissa. Ruoka likaa minut. Se asettuu iljettäväksi rasvaksi luitteni päälle. Ruoka on myrkkyä sielulleni. 

Huomenna taas pakko tsempata kovemmin. Tällainen lepsuilu ei todellakaan sovi.
Pakko olla laiha. Pakko olla laiha. Pakko olla laiha laiha laihempi laihin.


Psyka sanoi, että ahdistukseen on vain yksi lääke, nimittäin ruoka. Mitä isompi ahdistus, sitä enemmän pitää syödä. EiEiEi. Ei se niin mene. Ruokahan on se mikä ahdistaa. Ellen syö, ei ahdista. Helppo yhtälö minun mielestäni. Se et ole sinä, vaan se ääni sinun päässäsi. En pysty enää tunnistamaan omia ajatuksiani tuosta äänestä. Ehkä en edes halua. Välillä voin kuulla vielä kolmannenkin äänen. Se käskee ahmimaan. Välillä olen liian heikko ja tottelen sitä...


Koulussa oleminen ahdistaa myös. Minulla on vain ne neljä kolme kurssia ja minusta tuntuu siltä etten jaksa tätä jaksoa loppuun. Yhdeltä kurssilta minut potkittiin jo ulos liiallisten poissaolojen takia. Lääkärikin kysyi että jaksanhan minä. Kyllä tietysti, vastasin ja hymyilin.
Koulussa on liikaa ihmisiä. Liian paljon laihoja ihmisiä. Puren huuleen jotten pillahtaisi itkuun kesken koulupäivän. Viekää minut pois.

Masennuslääkitystäni tuplattiin, mutta siitä ei tunnu olevan hirveästi apua. Se ei edes auta minua nukkumaan paremmin. 



Aamulla kävin labroissa ja EKG:ssä. Ei ollut kiva reissu, piikkikammoinen kun olen. Melkein toivon arvojen olevan päin puuta. Ei huoleta yhtään. Miksi ne olisivat? Olenhan isoiljettäväläski... Verikokeet olivat kuitenkin hyvä ja syy jättää aamiainen väliin.

Siirryin toiselle ravitsemusterapeutille. Sain uuden helpomman ja pienemmän ateriasuunnitelman. Siitä kuitenkin lisää omassa postauksessaan myöhemmin.

Taidan taas olla tulossa kipeäksi. Kuinka tyypillistä...

tiistai 28. elokuuta 2012

täydellinen hiljaisuus

Huomenna tai torstaina lupaan kirjoittaa postauksen. Ehkä minulla on sitten jotain kerrottavaa. Olen pahoillani näin pitkästä hiljaisuudesta... Ateriasuunnitelma- postaus on myös työn alla.


Täydellisyyttä

maanantai 13. elokuuta 2012

muu maa mustikka


hmmm voisin taas vaihteeksi kirjoitella tänne jotakin.
Elämäni on ihan yhtä tylsän tavallista kuin ennenkin eikä oikeastaan mitään uutta ole tapahtunut. Paitsi että olen lihonut ja olen ryhävalaan kokoinen.

Tänään leivoin mustikkapiirakkaa. Pellillisen. Ei tainut olla kovin viisasta, sillä söin sitä nyt sitten hieman liikaa.Monta palaa. Hyvä ettei koko pellillinen mennyt. Hävettää.



Huomenna alkaa koulu. Pelottaa, ahdistaa, jännittää ja samalla odotan sitä kovasti. Haluan saada takaisin sen säännöllisen päivärytmin. Lisäksi minulla on suunnitelma miten laihdun takaisin kun en ole koko ajan kotona ahmimassa. Todennäköisesti minulla tulee olemaan vain kolme kurssia ensimmäisessä (ja varmaan myös niissä muissa) jakso(i)ssa. Tiedän etten tällä hetkellä pysty kunnolla keskittymään ja jo kolmen kurssin läpi pääseminen tuntuu mahdottomalta. Kuitenkin jos minulla olisi enemmän tehtävää koulussa minulla ei olisi aikaa murehtia omia asioitani... Kuinka vaikeeta tämä voi oikein olla? Anteeksi sekava selitys... en saa itse edes omista ajatuksistani selvää...


Ainiin, pakko kertoa että näin eilen käärmeen. Hyvä etten astunut päälle kun olin tallilla. Se oli ihan tosi pieni, mutta säikähdin ihan kamalasti. PelkäänInhoon käärmeitä. Olen kerran aikaisemmin nähnyt luonnossa käärmeen. Olin silloin aika pieni ja meinasin juosta suoraan kyyn päälle. Ehkä mun pitäisi vähän paremmin katsoa mihin astun?

No ainakin tiedän et huomenna astun koulun ovista sisään, halusin tai en. Ja sen jälkeen psykologin juttusille.