Byebye September

Mua väsyttää ja mun pitäisi varmaan mennä nukkumaan. Tiedän kuitenkin, että heti kun sammutan valot ja painan pääni tyynyyn, en enää pystykään nukkumaan. Viime aikoina en ole oikein saanut kunnolla nukuttua. Nukahtamiseen menee muutenkin yleensä pari tuntia ilman itku- ja/tai ahdistuskohtauksia. Nykyään juuri kun olen nukahtamaisillani mieleeni pulpahtaa jokin ajatus ja sitten alkaakin ahdistaa. Sydän lyö tuhatta ja sataa, kuvittelen jonkun olevan mun huoneessa tai kuulen outoja. Silloin tekis vaan mieli tehdä jotain että kaikki loppuisi. Olen taas alkanut miettiä viiltelemistä. Kun vihdoin nukahdan, en nuku ollenkaan sikeästi, herään helposti ja vaihdan asentoa varmaan sata kertaa yössä. Nukkuminen ei vaan ole mua varten. 

Tää päivä oli kyllä kaunis. Ilma oli ihan ja lämmin, yhessä vaiheessa tuntu että olin pukeutunut ihan liian syksyisesti. Kuitenkin meinasin jäätyä koulussa. En tajuu miksei ne voi laittaa lämmitystä kunnolla päälle. Järkytys kuitenkin iski kun mä tajusin että tänään on syyskuun viimeinen päivä. Äskenhän oli kesä, huomenna lokakuu. Lokakuu on mun mielestä ehkä se kaikkein epämiellyttävin kuukausi. On niin pimeää ja kylmää ja kaikki ovat jotenkin niin ankeita. Tavallaan mä rakastan syksyä, toisaalta mä vihaan sitä.
Ja kuukausista puheen ollen, mun menkat on taas jäänyt pois. Eipä ole eka kerta. Mut kyl ne varmaan taas kohta tulee takas, vaaka kun nätti tänään niin hirveitä lukemia. 

Mut nyt mun täytyis kyllä yrittää mennä nukkumaan. Koko huominen päivä meneekin varmaan saksan ja matematiikankokeisiin lueskellessa. Toivottavasti mä saisin nyt nukuttua.