Jag mår illa

 En todellakaan tiedä mitä sanoisin... pää meinaa räjähtää näistä ajatuksista. Haluaisin vain hetken voida olla joku muu. En jaksa itseäni tällaisena. Haluan vain pois


 
It's the moment of truth and the moment to lie
The moment to live and the moment to die
The moment to fight, the moment to fight, to fight, to fight, to fight


To the right, to the left
We will fight to the death
To the Edge of the Earth
It's a brave new world from the last to the first

Sillä aikaa kun olen ollut poissa täältä olen:

ollut kolme kertaa juttelemassa kuraattorille, 

käynyt kerran lääkärissä, 

avautunut kaverille, 

juonut ja ollut hieman humalassa,  

saanut lähetteen psykiatriselle polikliniikalle,  

saanut ajan syömishäirikeskukseen,

ollut masentunut, 

ahminut,

laihtunut,

ja uudelleen syönyt aivan liikaa,

nukkunut liian vähän,

yrittänyt tehdä rästiin jääneitä koulutöitä,
käynyt kokeessa tai tunnilla viimeksi keskiviikkona,

ollut todella ahdistunut
en ole saanut mitään järkevää aikaan...

Minuutit tuntuvat päiviltä ja kuitenkin aika juoksee.
En todellakaan ole valmis kesäloman alkuun.
Ehkä ei ne mieliala-/masennuslääkkeet mitä mulle ehdotettiin oliskaan niin huono idea...