lauantai 22. lokakuuta 2011

Enkö sittenkään laihdu syömällä pizzaa?

Pyydän taas itseltäni anteeksi etten taas ole kirjoitellut pitkään aikaan. Minulla on vain ollut vähän kiireitä.

Eilen, eli perjantaina en ollut lainkaan koulussa. Mulla oli ihan oikea syy olla poissa (yhdelta ainoalta tunnilta mikä mulla on perjantaisin), mutta sitä en aijo täällä kertoa. Olin siis periaatteessa koko päivän poissa kotoa. Syötyä tuli vähän mutta epäterveellisesti.


Tänään olin kuusi tuntia töissä. Minulla oli oikeastaan ihan kivaa, ahdistun vain helposti jos joudun vieraiden ihmisten keskelle. Olen luonteeltani hiljainen ja ujo ja minun on vaikea lähestyä vieraita ihmisiä. Syöytyä tuli taas liikaa. Kaksi palaa pannupizza ja pirtelöä. Lisäksi vielä ruokaa kotona illalla.

Oliks ihan pakko syödä pizzaa?

Huomenna minulla on taas koko päivä ohjelmaa ja tiedän että tulen syömään hirveästi. Yritän löytää jotain terveellistä syötävää, mutta se voi olla hankalaa ja se voi tulla kalliiksi. Mutta se ei ole mikään tekosyy. Nyt kun mä vaan ajattelenkin koko huomista päivää, mua alkaa ahdistamaan. Mulla pitäisi olla hauskaa, mutta nyt tuntuu siltä että kaikki vaan menee mönkään. Mun sisällä velloo huono tunne. Mä vaan haluaisin juosta pakoon ja piiloutua johonkin pimeään nurkkaan.

Lopuksi halusin vain kertoa että painoni on taas todennäköisesti noussut kaiken syömisen jälkeen. Mun täytyy nyt oikeasti tsempata jotta pääsen tavoitteeseeni. Mä en vain voi näyttää tältä. Mä en ole tyytyväinen kehooni tällaisena kuin se nyt on. Ja ei mulla ole hätää. En minä mihinkään kuihdu vaikka pääsisinkin tavoitteeseeni. 


2 kommenttia:

  1. Ei sun tarvii mitään pyytää anteeks, sä saat kirjottaa tänne ja kommentoida ihan silloin ku sä ite haluut, se ei oo mikään sun velvollisuus pikkunen!

    Mut joo ei noi sunkaan syömiset niin hirveitä ollu jos et ees noiden lisäks mitään syöny! Ja sitä paitsi oot kyllä jo nyt ihan älyttömän laiha! Joo mun aivot lagaa nyt (taas) niin pahasti etten muista mitä piti kirjottaa... Mut haleja takasin<3

    VastaaPoista
  2. ei hitto rakastan tätä sun tekstiis tätä sun blogiis aivan ihanaa... mulla on aivan samat ajatukset ku sulla.. ihan oikeesti!!! sit toi kuva mis on toi teksti dont give up, the beginning is the hardest anto mulle nii paljo toivoo tästä! no mut katotaan haleja täältä ihana:)<3

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi