keskiviikko 14. joulukuuta 2011

The quiet scares me 'cause it screams the truth

Nyt mä otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan oikeasti postauksen. Tunnen itseni nii kamalaksi kun olevavinaan ei ole ollut aikaa kirjoitella. Olen jo monta kertaa aloitellut uutta postausta, mutten ole päässyt kahta riviä pidemmälle.




Eikä tästäkään postauksesta tule nyt varmaan mitään. Mua väsyttää, mä inhoan itseäni, on huono mieli ja lisäksi mulla on jo ollut yli kolme tuntia omituista päänsärkyä.
Mä en halua mennä huomenna kouluun. Neljä tuntia tuskaa ja illalla vielä joulujuhla.

Täytyy myöntää, että mä oon vähän pettynyt mun edellisen jakson numeroihin. Mä tiedän olevani perfektionisti ja tietysti haluaisin saada kaikista aineista kympin, mut tällä hetkellä mä en vaa jaksa. Koulu ei kiinnosta mua pätkääkään.
Matikka 7, ussa 6, psykologia 8, saksa 8 ja terveystieto 10. Mä en tajuu et mä oikeasti sain kympin. Mä en edes kunnolla lukenut kokeeseen ja olisin ollut ihan tyytyväinen ysiinkin. Voi opettaja kunpa tietäisit mun syömispelleilyt, ei niillä kuuluis kymppiä saada. Muistan vieläkin kun puhuimme kuinka vertavaluvat haavat pitäis ommella. Vedin hupparin hihan äkkiä ranteeni suojaksi.

Apua. Vähän reilu viikko jouluun. Mä en halua. Tulis edes lunta niin löytäisin ehkä kaapin nurkasta mun joulufiiliksen. Mä en ole edes ehinyt ostaa vielä mitään joululahjoja. Kerrankin mulla on rahaa niin että saisin ostettua mun vanhemmille jotain kivaa, mutta nyt en keksi mitään. Kavereillekkin pitäisi keksiä jotain.

Tän viikon syömiset on menny nyt aika lailla huonosti. Aamupalalla olen syönyt tosi vähän tai juonut vain teetä. En ole syönyt koulussa ollenkaan lunasta. Kerran kyllä jouduin syömään haarukallisen kun kaverit pakottivat. Mutta kun pääsen kotiin alkaa juhlat. Syön leipää, pullaa ja suklaata. Mua hävettää. Mikä mulla on? Hieman itsekuria kiitos. Tänään on onneksi mennyt jo vähän paremmin.

Huomenna mä oikeasti aion onnistua. Aamiaiseksi vain teetä. Lounaaksi vettä ja mandariinin, samoin välipalaksi. Illalla meillä on se joulujuhla ja tarjolla on riisipuuroa, pipareita ja glögiä. Annan itselleni luvan syödä puuroa ja juoda glögiä. Enhän mä siihen kuole.


Jos joku mun tutuista huomais jäljet mun ranteessa tai tietäis kaikista mun ajatuksista ja haluaisi mulle apua tuskin jaksaisin edes vastustaa. Mä vaan istuisin hiljaa psykologin tuolilla. Ehkä jossain vaiheessa mun kuori murtuisi ja saisin sanotuksi kaiken. Mutta ei. Syömisistä en puhuisi. Se on mun oma salaisuuteni.
Eikä kukaan huomaa kuinka huono olo mulla on. Ehkä keväällä, kunhan täytän 18, saattaisin hakea apua. En halua huolestuttaa ketään. Mutta tällä hetkellä mä vielä pärjään. Ja mä aioin vielä laihtua. Mä aion vielä onnistua.


3 kommenttia:

  1. Kiitos itselles kommentista♥ Hei kuule. Mä uskon että sä olet ihan "oikeestikin" tosi laiha. Sen näkee tosta kuvasta ja sun BMI:stä. Sä olet laiha!
    Noi sun numerothan on hyviä! Kyllä sä olet varmasti ton kympin ansainnut, ei syömispelleilyt tee susta huonompaa ihmistä.
    Mutta tiedätkö mä alan olla susta tosi huolissani :( sun ajatukset on niin synkkiä ja...niin. kun ei sun tarvitsisi oikeasti laihtua! Oot ihanan laiha just tommosena ja vaiket olisikaan niin kelpaisit silti!

    Monta voimahalausta♥

    VastaaPoista
  2. Ihanaa ku postasit pitkästä aikaa ja vielä näin pitkänki♥

    Oon samaa mieltä lounan kanssa, ei sun syömishäiriön kuuluiskaan mitenkään vaikuttaa koulunumeroon :)

    Hehe mä ootan jo ihan innolla joulua kun silloin oon ulkomailla lämpimässä♥ Mut mullaki on kyl toi ongelma etten keksi yhtään mitä antaisin isille joululahjaks ni en ehkä anna mitään tai siis ku ollaan siellä ulkomailla ni ei me siellä kuitenkaa anneta lahjoja ni mun pitäis muutenki antaa se joskus muulloin.

    Noista sun syömisistä,

    Voi kuule kuinka tuttu tunne. Tossa mäki oon useaan otteeseen ollu, mutta ylös on aina kiivetty! Ennemmin tai myöhemmin tulee sullakin se hetki vastaan :)

    Ja et todellakaan kuole noihin, nyt on hei JOULU. Okei mua on alkanu jo pelottaa ku saatii tietää meidän vanhojenpäivän menu ni sit siinä kevyimmälläki valinnalla on siinä yhessä ateriassa reilusti yli 200kcal ni en tiiä miten selviin :/ Ja mikä tärkeintä mahun mekkoon sen jälkee :O

    Hyvä et oot miettiny apua ku mustaki sä vaikutat jotenki synkältä.. :/ Okei mäki oon kyl miettiny et joskus sitte aikuisena (siis vasta monen vuoden päästä) jos mulla on vieläki näitä ongelmia ni meen kyl jonnekki juttelee :)

    VastaaPoista
  3. Hui miten nää mun kommentit on aina näin kamalan pitkiä vaik toi tuntu lyhyeltä?? :O

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi