perjantai 18. marraskuuta 2011

Breaking dawn

Ensin mä aloitan jollain ihan muulla kuin kertomalla mun syömisistä.

Kuten otsikosta voi jo päätellä olin siis viime yönä katsomassa tuon kyseisen leffan. Täytyy myöntää et mä oon twilight kirjojen fani, enkä ole oikeastaan hirveästi innostunut edellisistä leffoista mutta tää oli ihan hyvä. Vinkiksi voisin myös sanoa että leffasta saa vähän thinspoa kun Bellasta tulee hyvinkin laiha.

Nyt täytyy myöntää että vähän kyllä väsyttää. Kotiin tulin puoli kolmen aikaan, onneksi mun ainoa päivän tunti alkoi vasta yhdeltätoista eli sain nukuttua vajaat kuusi tuntia.


Tän viikon syömiset on kyllä mennyt ihan perseelleen. oon syönyt aivan liian paljon herkkuja enkä ole uskaltanut käydä punnitsemassa itseäni. Mä en millään kehtaa kertoa mitä kaikkea mä oon suuhuni pistänyt. Mä niin inhoan itseäni. Mun ajatukset on ihan sekaisin, mä en enää edes kunnolla tiedä kuka mä oon. Mitä väliä sillä on jos mä syön? Mä olisin varmaan ihan yhtä onnellinen tai onneton jos mä painaisin 100kg kun mitä mä oon nyt. Melkein kaikki mun ajatukset pyörii ruoan ja syömisen ympärillä ja se vie melkein mun kaikki voimat.

Tänäänkin mä istuin pesuhuoneen lattialla kokoamassa itseäni itkukohtauksen jäljiltä joka tällä kertaa ei kuitenkaan liittynyt mitenkään syömisiin. Mä haluaisin vaan pystyä puhumaan jollekkin mun ongelmista. Mut en mä voi puhua kellekkään. Onneks kukaan ei oo nähnyt punaisi jälkiä mun ranteessa. Onneksi mulla kuitenkin on tämä blogi. 


Ja kaiken kukkuraksi mun vanhojen mekko tuli eilen postissa. Mä en oikein tiedä mitä sanoa... Se on kyllä kaunis mutta, se ei ole ollenkaan sen värinen kuin mä halusin. Mä tahdoin tumman lilan mekon, toi on hempeän vaalea. Mä näytän siinä ihan possulta. En taida kehtaa laittaa sitä enää päälle.

mä niin haluaisin näyttää tältä

Anteeksi että tuli niin sekava teksti mut mua väsyttää ja mä aijon nyt mennä nukkumaan.

4 kommenttia:

  1. voi mä ymmärrän ihan täysin, mullakin on niitä hetkiä ku ei vaan jaksa kirjottaa vaikka ne ihmiset joille kirjottaa ois kuinka tärkeitä :)

    mäki haluaisin mennä kattomaa ton breaking dawnin, pitäis varmaa alkaa houkutella jotain kavereita!

    taaaas sulla on kyllä niin samanlaisia tuntemuksia ku mulla on ollu... ensinnäki mullaki on ollu tässä lähiaikoina usein tollasia hetkiä, etten ees blogiin kehtaa kirjotaa mitä kaikkee oon syöny. sit toinen on toi vanhojen mekko, ku mullahan oli ihan sama juttu! oisin halunnu tummanpunasen mut se onki kirkkaanpunanen...

    ajan myötä mä oon kuitenki tottunu siihen, ku tajusin et se miltä näyttää on kuitenki enemmän kiinni omasta asenteesta.

    (paitsi että possua susta ei sais vaikka kuinka yrittäis, kulta pieni<3)

    Haleja!<3

    VastaaPoista
  2. Voi pieni :C en usko että näyttäisit possulta sun mekossa!
    Ja kuule, musta tuntuu että sun täytyis mennä puhumaan jollekin psykologille tai kertoa sun jollekin ystävälle tai jollekin, kuulostaa siltä että et kohta jaksa yksin :c voi pikkuinen, paljon voimahalauksia♥

    VastaaPoista
  3. ihanaa että sustaki tuntuu siltä! mustaki tuntuu et mä vaan ymmärrän sua ja sä mua (:

    tsemppiä ja yhtä iso hali takas! ♥

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista♥
    Oon tosiaan sitä mieltä että sun täytyis johonkin mennä puhumaan. Ja tosiaan, no, mun vanhemmat ties kyllä jo etukäteen että käyn siellä polilla, mutta esim. nyt ne haluu järjestää semmosen vanhempitapaamisen koska oon alle 18. Eli et mun vanhemmat tulee ja mä tuun sinne ja sit jotain jutellaa ja voi hyvänenaika en haluu ees aatella.....se mun psykologi on tyhmä suoraan sanoen, eikä oikeen tajunnu et mä en haluais tommosta, mutta niin mä pahoin pelkään että aika monissa paikoissa on se linja että alle 18-veen vanhemmille ilmotetaan ainakin :( mutta kai se riippuu tosi paljon siitä, missä käy !
    Paljon voimia, toivottavasti sulla on kaikki hyvin♥

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi