november

taas yksi kuukausi sujahti ohi huomaamatta. Mihin tää kaikki aika oikein katoaa?

Äidin mielestä viime viikko on mennyt huonommin kuin pitkään aikaan. Mun mielestä kaikki on mennyt paljon paremmin. Eihän äiti ole edes huomannut suurimman osan leivistä joutuneen roskiin. Mitä väliä vaikka en noudattaisikaan mun ateriasuunnitelmaa.

Tänään ahmin. Okei kyllä mä tiedän ettei se ollut ahmimista, mutta sön kuitenkin aivan liikaa. Onneksi se kuitenkin loppui välipalaan, joka oli puolet lounaasta. Eli puoli kahden jälkeen en ole syönyt mitään. Ja päivän kalorit alle 1200. Hyihyihyi. Minunhan piti olla kokonaan syömättä. Huomenna en syö mitään ennen iltapalaa. Ja senkin vain jos on pakko. Aamen.
En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä jääkaapissa olevalle broilerille. Sehän oli ostettu minulle päivälliseksi. En tahtoisi heittää ruokaa roskiin.


Huomenna koulun jälkeen toistamiseen tällä viikolla psykalle - eli olin siis tänään, ja myöhemmin ravitsemusterapeutille. Great. Haluaisin jäädä kotiin aamupäiväksi nukkumaan, mutta en tiedä uskallanko keräillä lisää poissaoloja. No, saa nähdä. Ehkä en vaan herää herätyskellon ääneen? Tai unohdan laittaa sen soimaan? Tai sitten olen vain reipas tyttö ja menen kiltisti kouluun. 

"Miksi sä et ikinä syö koulussa?" kysyi eräs vanha tuttu perjantai-iltana kun humalaisina istuimme sohvalla ja katsoimme muiden tanssia. En muista mitä vastasin. En ainakaan kertonut totuutta. Taisin vain olla hiljaa ja yrittää hymyillä. Aamun tullen toivoin hänen unohtaneen kysymyksensä.
Ja kuitenkin odotan jo seuraavaa syytä vetää kännit viikonloppua. Juomissa on paljon turhia kaloreita!!! Tällä hetkellä en jaksa välittää. Haluan vain hetken olla young and wild and free.