perjantai 30. marraskuuta 2012

black ribbons white snow

lunta lunta lunta! olen haltioissani Mitä väliä vaikka meinaan jäätyä heti kun pääsen ovesta ulos.


kulunut viikko on mennyt hyvinkin vaihtelevasti...

ensin selitin psykalle pieniä lumenvalkoisia valheita siitä kuinka hyvin mulla menee. "Tietysti olen syönyt kaikki ateriat", vastasin silmiä räpäyttämättä vaikka lounaani koostuikin todellisuudessa vain pepsi maxista. Eihän se ole valehtelemista jos ei kerro ihan koko totuutta, eihän? Usein olen vain hiljaa  tai hymähdän jotain vastaukseksi. Valheen kertominen on paljon helpompaa kuin totuuden paljastaminen. Kuka nyt edes haluaisi tietää tällaisesta säälittävästä tapauksesta? Kyllähän mä jopa uskaltauduin syömään hieman piparitaikinaa, mutta sen seurauksena taas napsin laksoja kuin karkkeja...

Seuraavalla kerralla murruin ja kerroin kuinka huonosti mulla on mennyt. Onneksi en kuitenkaan kaikkea kertonut. Yksi askel eteenpäin, kaksi taakse.

Lauantaina mun piti lähteä bilettämään mun kavereitten kanssa, mutta en vain sitten enää jaksanut.
Ensi viikolla uusi yritys. Tarvitsen todellakin tilaisuuden päästä nollaamaan sekavia ajatuksiani. hyvä - paha kuningas alkoholi

unelma <3
Eilen kotiin tullessani mun piti syödä välipalaa, mutta koska olin ihan yksin kotona niin se jäikin sitten siihen. En mä vaan uskalla alkaa yksikseni syömään. pelkään etten tydykkään vain yhteen leipään. Ja leivän tai jogurtin ottaminen kaapista tuntuu maailman vaikeimmalta asialta. Vaikka mä vihaan sitä että mun äiti annostelee mun ruoat, niin se tuo myös tietynlaista turvaa. mut enhän mä olis edes ansainnut syödä sitä välipalaa kun oo tämmöinen valtava läski. hyvä vaan että jäi välistä.

Tänään mun päivä alkoi yhtä hienosti. Aamupalaksi teetä, puolikas viipale leipää ja rasvaton mansikkarahka (74 kcal). Sitten päätin tarkistaa et mitä kaikkea se rahka mahtaakaan sisältää. Meinasin tipahtaa tuolilta. Liivatetta. Anteeksi mitä?? Eihän rahkassa kuulu olla liivatetta. Mä vihaan sitä. No asiasta viisastuneena päätin sitten oksentaa. Päivähän alkoi loistavasti... Ja päättyi muutamaan laksatiiviin...


Ja täällä mä vielä valvon vaikka kouluun pitäisi kahdeksalta mennä

pitäisiköhän? uskaltaisinko?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi