En kestä ihmisten sääliviä katseita koulussa kun he kysyvät voinko osallistua vanhojen tansseihin ja vastaukseksi pudistan hiljaa päätäni. Ensimmäiseltä luokalta asti olen haaveillut prinsessapäivästäni. Nyt en saa sitä enää koskaan.
En jaksa katsoa ystäviäni jotka joutuvat nousemaan ylös avatakseen minulle oven. Kaikista vähiten kestän vanhempiani. Näen heidän turhautuneisuutensa kun joutuvat auttamaan minua kaikessa.
Olen kuin joku vammainen. Jalkaan sattuisi vaikka ottaisin kymmenen särkylääkettä. Pelkään etten voi enää kilpailla esteratsastuksessa. Äiti ja isä yrittävät lohduttaa etsimällä meille matkaa talvilomaksi, niin ettei minun tarvitse mennä kouluun katsomaan muiden tanssia. Mutta eihän matkoja ole enää oikein tarjolla, ei ainakaan mihinkään kivaan paikkaan tai sitten ne ovat liian kalliita. Todennäköisesti lääkäri kuitenkin kieltää lentämisen.
Minusta tuntuu että painoni on hieman laskenut. Katselin tyytyväiseni litteää vatsaa eilen suihkun jälkeen peilistä. En kuitenkaan pääse punnitsemaan itseäni tällä kipsillä. Olen elänyt torstaista asti kahdella pienellä ruisleivällä, hedelmällä ja pienellä/normaalilla annoksella iltaruokaa per päivä. Lisäksi olen syönyt suklaata. Ei vaan ole oikein ollut oikein nälkä. Toivottavasti pystyisin jatkamaan näin. Ja jättämään vielä suklaat pois.
Voi eeeiii :( Ihan kamalaa et sulle kävi noin! Ootko miettiny et voisitko ens vuonna tanssia jos se oikeesti on ollu sun unelma? No okei en kyl tiiä koska penkkarit mut kuitenki...
VastaaPoistaVarmasti sä kyllä vähän ajan päästä jo piristyt, kun huomaat et ei ihmiset oikeesti ajattele noin susta :) Ja enpä oikein usko et mitään lentokieltoakaan saat! :)
Jos tosta nyt jotain positiivista haluaa hakea, ni se on kyllä totta, et laihdut helpommin. Siihen vamman paranemiseen menee nimittäin tosi paljon energiaa. Ja se käyttää just siitä vamman ympäriltä kudoksia, et saatpahan ainaki laihan jalan! ;)
Voimahali ja parane pian, muru!<3 Olet tärkeä<3
Mut voii eii toi kyllä oikeesti on ihan kamalaa... En tiedä miten voisin lohduttaa!
Oi, ihanaa nyt odotan jo innolla sun viestiä ;) Haha. Oon vähän nolife.. Ja ole hyvä tietenkin(:
VastaaPoistaJa jos sä meet yli kolmeen vuoteen, ni sithän tässä ei oikeesti oo mitään ongelmaa!! Meillä ainaki tosi monet tanssii vasta tolloin myöhemmin jos ne käy pitempään :) Et heitäpä kulta huolet harteiltas, kyllä sä saat vielä unelmas, mitään ei oo menetetty!
Ja nii hei toi vaikutus ratsastukseen on kyllä ihan turhaa huolta! Näin nuorena vammat paranee tosi hyvin et ei pelkoa! Oot takasin hevosen selässä ennen ku uskotkaan (:
Tiedän miltä susta tuntuu kun et pääse tanssimaan, se tunne oli kamala :( itelläkin jäi kaikenlaisista syistä ne tanssit väliin,ehkäpä se kuitenki oli enimmäkseen mun oma syy mutta silti, ja kuitenki koko elämäni oon halunnu sen prinsessapäivän viettää. itkin katkerasti vuosi sitten ku katoin muiden ihania kuvia siitä päivästä ja vieläkin harmittaa vähän... ja abiristeilykin jää väliin kun en ehtiny ilmoittautua :( mutta täällä päin on ainaki mahdollista tanssia ne vasta 3.vuonna, olisko se siellä mahdollista? toivottavasti! kyllä se paha mieli helpottuu silti ajan mittaan :) kyllä kaikki vielä järjestyy ♥
VastaaPoistaKiitos paljon kommentistasi♥
VastaaPoistaVoi ei, voi pieni sua :c mutta kyllähän sä periaatteessa voisit tanssia ne tanssit ens vuonnakin - ja tiiän että toi harmittaa nyt, mutta muista ettei ne oo sentään maailman tärkein asia, vaikka uskon että sua ärsyttää tosi paljon se ja toi koko tilannekin :( Mutta mä olen myös huolissani susta jos ajattelet elämäsi lopettamista ja olet noin täynnä itseinhoa :c Voi pikkuinen♥ sun täytyisi kertoa jollekin! Ei sun tarvi jaksaa kaikkea tota yksin!
VOIMIA♥
Voi ei pikkuinen..VOIMIA paljon!<3
VastaaPoistaUskon,että harmittaa ihan kamalasti...mutta sulel voi käydä jotakin muuta kivaa?vaikka ymmärrän,että eihän se sinäänsä korvaa sitten noita vanhoja:/ ANTEEKS en osaa sanoa mitään "hyvää" tai "järkevää" haluisin vaan lohuttaa iha oikeesti:c *voimahali*<3