Eilinen ja toissapäiväinen meni syömisten osalta ihan hyvin. En tiedä tarkkaalleen aklorimääriä, mutta tiedän pysyneeni turvallisesti alle 1000/päivä. Eli ihan ok.
Mut mä oikeasti päätin et mä aion vielä laihtua. Mä haluan olla laiha vanhojen tansseissa. Sinne on nyt vähän yli viisi viikkoa. Mä en halua olla joku norsu balleriinojen keskellä. Mä haluan olla keijukainen. Mä en syö karkkia, suklaata enkä sipsejä ennen mun synttäreitä. Nyt mä oikeasti onnistun. (vaikka en mä noita edes paljon syö, paitsi suklaata)
Lisäksi mä yritän olla viiltelemättä. Mä en halua käyttää jotain pitkiä hansikkaita mun mekon kanssa. Mä aion yrittää, mutta pelkään epäonnistuvani.
Hassua miten hyvät ystävät oikesti voivat ehkä tunte sinut paremmin kuin mitä itse teet. Mä puhuin mun rakkaan lapsuuden ystävän kanssa tässä yksi päivä. Se on tällä hetkellä vaihdossa ja mulla on sitä tosi ikävä. Mä kerroin et mulla ei ole kaikki oikein hyvin, en kuitenkaan kertonut mistään syömisvammailuista tai viiltelystä. Se sano suoraan et mun kannattaisi hakea apua, mennä ehkä puhumaan psykologin kanssa. Mä en ymmärrä miten se tajus mun tilanteen vaikkei olla nähty viiteen kuukauteen. Mä en haluaisi että se huolestuisi musta, eihän siihen ole edes mitään aihetta. Mä pelkään et mä pilaan meidän ystävyyden tällä.
Mua väsyttää ja mun pitäisi oikeasti mennä nukkumaan, mutta mä tiedän etten kuitenkaan saisi unta. Viime yönäkin mä nukahdin vasta kolmen aikaan. Vähän aikaa sitten mun huoneessa oli vielä niin kylmä, et mun oli pakko nukkua kylpytakki päällä ja kehden peiton alla. Nyt täällä on jo melkein liian kuuma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sanoillasi on merkitystä ♥
Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi