sunnuntai 13. toukokuuta 2012

two steps back



Mä inhooninhooninhoon itseäni yli kaiken... Juuri kun viimeksi pääsin tänne kirjoittamaab täydellisestä kontrollistani. Nyt se on kuin tuulen kadonnut. Eilen mä vaan söin ja söin ja söin. Tänään mä söin vielä enemmän. Eilen kävin isän kanssa Stockan herkussa. Voi apua miten kamala paikka. Houkutuksia joka puolella. Ostin pastasalaattia, 100g tummaa suklaata ja ihanan vastapaistetun vaalean leivän. Viimeiset suklaat meni napaan aamulla, pastasalaatti jo eilen ja leivästä ei ole enää paljon jäljellä. Tää on ihan hirveetä. Mun on varmaan pakko teipata mun suu kiinni etten vaan söisi enää yhtään lisää. Paino noussut edellisestä punnituksesta n. 2kg. Vatsa on ihan turvoksissa ja v a l t a v a ja siihen sattuu kun oon syönyt niin paljon. Tää päivä on mennyt ihan överiksi. Mun on pakko olla huomenna syömättä jos meinaan päästä takaisin edes jotenkin hyväksyttävään painoon. Lisäksi mulla oli taas riitaa äidin kanssa. Se vaan huutaa ja valittaa koko ajan. Jos mä en sano mitään se suuttuu. Jos mä sanon jotain niin se on aina väärin. Mä oon kamlajailjettäväjahirveä ja lisäksi vielä läski.

Anteeksi tällainen postaus. Mun oli vaan pakko päästä purkamaan tunteitani. Mua todellakin nolottaa tulla tänne kertomaan että mä oon ahminu. Ehkä saisin nyt tälle kaikelle pisteen. Mä en voi tulla tänne enää kertomaan että oon epäonnistunut.

Syöminen tekee mut onnettomaksi. Miksi mä sit syön? Mä olen paljon onnellisempi laihana.

Tästä lähtien mä onnistun. 

1 kommentti:

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi