Vaikka syömiset menikin ihan överiksi olen ehkä muuten ollut hieman paremmalla tuulella. Jaksoin jopa käydä pienen kävelyn ulkona. Oli kyllä aika kylmä. Kädet oli ihan jäässä vaikka mulla oli lapaset ja olin ulkona vain sen 15 min. Nyt jo kuitenkin kaipaan niitä heikkoja hetkiä viikolla kun ylös noustessa silmissä sumeni ja maailma pyöri kovaa vauhtia.
Olen hieman ajatellut asioita ja huomannut, että mä tulen tänne aina valittamaan ja kirjoitan eniten silloin kun mulla on huono olo. Ihan kun mulla aina menisi tosi huonosti. Eihän asia oikeasti ole näin. Vaikka mulla olisi tosi huono päivä saatta välissä olla sellaisia hetkiä kun mä olen oikeasti iloinen ja hymyilen aidosti. Näitä päiviä voisi olla vaan paljon paljon enemmän. Ärsyttää, sillä tuntuu et musta sattaa saada tosi vääränlaisen kuvan. Toisaalta tänne mä voin kirjoittaa asioista joita mä en voi kertoa kenellekään muulle. Täällä mä voin olla ihan oma itseni (vaikka välillä tuntuu et vedän täälläkin jotain roolia. Esitän sitä muilta salattua osaa minusta).
Unohdin myös aikaisemmissa postauksissani kerot, että uskalsin vihdoin ja olin kuraattorin luona tiistaina. Aluksi se oli tosi vaikeaa, enkä mä oikein osannut sanoa mitään. Siinä me sitten juteltiin niitä näitä kunnes sitten päästiin mun polveen. Sitten me puhuttiin mun lapsuudesta ja mun perheestä, välillä mä ihan häkellyin kun se kysyi jotain ihan suoraan. Kuitenkaan me ei päästy mihinkään syvällisimpiin asioihin. Tavallaan mä haluaisin puhua tästä mun mahdollisesta masennuksesta ja ahdistuskohtauksista, mutta en mä uskalla. Enkä mä voisi ikinä puhua näistä mun syömisvammailuista.
Mä olin siellä varmaan tunnin ja ehkä mun olo jotenkin helpottui. Ilalla kuitenkin iski todella paha ahdistus. Sain uuden ajan pääsiäisen jälkeen, mutta tajusin just et mun pitää siirtää sitä sillä mulla on fysioterapiaa silloin. Ainiin. Kunnalta en saa enää fysikaalista vaan pitää käydä vaan tuolla yksityisellä.
No tulipas taas tästäkin taas tämmöinen valituspostaus. En näköjään osaa muuta tehdäkään.
Ps. Hyvää aprillipäivää, älkää tulko huijatuksi
Kiitos muru kommentista, oli just ihana et odotti kommentti ku tuli kotiin!
VastaaPoistaMä meinasin jo huolestua susta noiden edellisten postausten perusteella, mut sit tajusin, et noinhan mullekin käy. Annan itestäni ja elämästäni paljon negatiivisemman kuvan blogin perusteella, kun mitä se todellisuudessa on, koska tää on se ainut paikka mihin nää asiat voi kertoa. Ne iloset asiat voi jakaa kelle tahansa, mut kaikki negatiiviset jutut menee blogiin..
Se ei oo liian vähän, mutta en mä kyllä ikinä varmaan sitäkään saavuta. Mä oon kuitenkin vielä alle puol vuotta sitten ollu 5 kilon päässä siitä, ja en silloin todellakaan ollu mikään laiha, joten kyllä musta ois helposti voinu ottaa 5 kiloa pois tekemättä musta liian laihaa.
Joo mun koulu on kyllä tosi kiva! Ja meillä aika monet menee neljään vuoteen:D
Hali!♥
Hmm no söinki paljon.. Pelkästään suklaasta sain leirin aikana joku yli 5000kcal :D oho.
VastaaPoistaEt vaikka oisitki syöny suklaata ni et oo ehkä päässy ihan samoihin mittasuhteisiin... Mut voi et tiedäkään kuin ihana on kuulla jotain tollasta<3 Vaikutat niin ihanalta ihmiseltä et tekis mieli vaan tulla halaamaan sua!
Joo no siis vielä vähän aikaa sitte mä olin ihan kamalan peloissani et kukaan ei saa ikinä tietää kuka oon ja sillee, mutta nykyään mä oon nähny Claviclen kaks kertaa ja sillee ni kyllä mä mielelläni voin sutki nähä(:
VastaaPoistaHaha no multa ruoka pitäis varmaa kieltää kokonaa... En selvästikään osaa syödä sitä sopivasti. Mä vaan ahmin ja ahmin....Söin tänääki suklaata.. Ja joka päivä.......
Samoin<3