6.1.2014

Takaisin kotona. Mieliala lähes maassa. Ihan hirveetä. Haluaisin vain pois pois.
Kaikki hyvä, jonka jo saavutin tuntuu hävinneen kuin tuhka tuuleen.
Olen nukkunut huonosti ja olen todella väsynyt. Ajatus täytyy etsiä jostain sumun keskeltä.

Tiedän, että syömiset ovat vähentyneet, mutta jos ei ole nälkä. Poissa kotoa totuin syömään kolme kertaa päivässä, vaikka kertoja pitäisi olla enemmän. Enhän minä ikinä oikeastaan oppinut syömään viittä kertaa päivässä, se oli lähes mahdottomuus.  Poissa yritin toki sitten syödä hieman enemmän, mutta välillä menikin hieman salaatti ja hedelmälinjalle.
Kotona olen jatkanut kolmella aterialla päivässä, mutta nyt määrät ovat selvästi pienempiä. Ei ne nyt kuitenkaan ole mitään pikkuruisia, syön mielestäni ihan riittävästi, mutta tiedän, että hoitotaholta tulee tästä sanomista.

Harmittaa, kun kaikki kääntyi nyt vähän näin päin. Silloin joulukuun alussa olin niin täynnä parantumismotivaatiota ja olin aidosti iloinen. Elämä tuntui pitkästä aikaan helpoltamukavaltakivalta.
Tiedän, että tsemppaamalla voisin hyvin saada sen kaiken hyvän takaisin, mutta... En tiedä jaksanko. Pärjään ihan hyvin näinkin. En ole sairas, mutta en myöskään parantunut. En tiedä missä mennään.

Tuntuu, että muutama asia kaatuu tällä hetkellä niskaan. Välillä mietin milloin kaikki oikein voisi lopulta sujua. Voisi se onni välillä potkaista vähän tännekin suuntaan. Päällisin puolin mun elämä näyttää varmaan helpolta ja täydelliseltä, ei mulla pitäisi olla syytä valittaa, mutta... Kun ne asiat joista mä todella välitän tuntuvat menevän koko ajan pieleen. Teen suunnitelmia, mutta harvoin ne toteutuvat, kun tulee mutkia matkaan.

Täytyy yrittää nyt vain vähän tsempata.
Uusi vuosi, uusi alku.

Tästä voi tulla vielä hyvä vuosi.