En tiedä mistä kirjoittaisin... Mistä te haluaisitte kuulla? Jos on ideoita otan niitä mielelläni vastaan :)
Syömisistä en viitsi kummemmin kertoa, kun ei niistä oikein mitään kerrottavaa ole. Ei ne vieläkään ihan suju, mutta näytän olevan aika sujut sen kanssa. Pärjään näin enkä oikein jaksa tehdä asialle mitään. Pelkään ruokaa (joka on ihan naurettavaa, tiedän), pelkään vetäväni ihan överiksi, ahmivani ja sen jälkeen oksentavani, joten turvallisempaa syödä vähän vähemmän. Terve puoli sanoo sen olevan ihan ok syödä vaikka jäätelöä, mutta tiedän miten se kuitenkin päättyisi. deldel deletointi
Viime viikolla pidin sitten vähän omaata vapaata koulusta. Yksi tunti oli peruuttu, toiselta karkasin ja perjantaina lintsasin. Alkuviikosta minulla oli oikeasti vapaata. Tällä viikolla jälleen totuttelemista takaisin koulun penkille pidennetyn joululoman jälkeen.
Vaikka haaveilin terapian lopettamisesta, en saanut suutani auki ja sanottua sitä ääneen. Psykologin mielestä ajatus tuskin olisi ollut kovin hyvä. Toki aikuisena voin tehdä mitä haluan. Kesään mennessä haaveilen kuitenkin lopettamisesta. Kaksi vuotta. Liian pitkä aika mielestäni.
Ulkona on yhtäkkiä joku hemmetin jääkausi, mutta nautin enemmän tästä kuin siitä kaikesta mudasta. Mukava verhoutua neuleisiin, toppatakkiin ja uggeihin.
Vaikka talvi alkoikin myöhässä tuntuu kevät liian kaukaiselta. Niin paljon tehtävää ennen kesää. Liian vähän aikaa. Kalenterin sivut ovat vielä tyhjiä, vaikka todellisuudessa ne tulevat täyttymään täysin. Miten osaisin olla stressaamatta kaikesta tulevasta?
Pitäisi taas vaihteeksi mennä lääkäriin tarkistuttamaan lääkityksiäni. Ei tästä tunnu olevan apua. Annostusta ei kait voi nostaa ja en ole varma uskallanko vaihtaa toiseen, mutta haluaisin hieman helpotusta tähän oloon. Masennuksesta en ole vieläkään päässyt eroon ja ahdistuksen siirryttyä ruoasta pois kaikkeen muuhun, tunnen kuinka keuhkot painuu kasaan. Etenkin illat ovat vaikeita. Nukkumaan meneminen tuskaa. Päivällä voin esittää kaiken olevan hyvin, on ehkä hieman enemmän tilaa hengittää.
Vuoden vaihtuessa on aina uuden alun vuoro. Lupauksia turha tehdä...
Jospa tämä olisi se vuosi jolloin oikeasti parannun? Jos tämäkin vuosi menee taas syömisvammaillessa. Sitä en todellakaan halua, mutta... miksi mä en tyhmä osaa!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sanoillasi on merkitystä ♥
Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi