Tämä viikkoa on ollut yhtä vuoristorataa. Huonoja hetkiä on tainut olla kuitenkin hyviä enemmän.
Mikään katastrofi tää viikko ei ole ollut, mutta psykakin toivoi parannusta tilanteeseeni.
Lauantaina olin kuitenkin aika semiylpee itsestäni. Vanhemmat lähtivät mökille ja jäin yksin kotiin. Jo viikkoa etukäteen panikoin tilannetta. Ajatukset muuttuivat hirmumyrskyksi päässäni.
1) jee vihdoin yksin, voin olla syömättä ja pitää pienen reilun vuorokauden mittaisen paaston
2) apua apua en mä osaa... ostan varmaan jätskiä ja oksennan
3) ehkä parempi etten syö mitään - en ainakaan ahmi ja oksenna!
4) oliskohan sittenkin mahdollista yrittää syödä normaalisti?
5) juu ihan varmaan, älä edes kuvittele!
Ja voin sanoa, että minä selvisin! Pystyin yksin syömään iltaruokani. Okei päivän syömiset eivät olleet muuten oikein hanskassa ja kaukana normaalista, mutta kaikki meni paaaaljon odotettua paremmin. Kuten psyka sanoi "en alkanut hölmöilemään" vaikka minulla oli siihen tilaisuus.
Tämä jääkausi saa ajatuksetkin jäätymään. Ei riitä että on jalat, kädet, naama ja koko muu kroppa ihan jäässä, kun aivotkin toimivat hitaammin vaikka pipo välillä onkin päässä.
Mun vatsaan on melkein koko viikon sattunut ja muutenkin on ollut huono ja kuvottava olo. Yhtenä iltana luulin kuolevani, kun vatsa oli niin kipeä. Jos olisin joutunut itse ajamaan autoa en olisi päässyt kotiin asti. Pienessä kippurassa peiton alla olo helpotti hieman, mutta seuraavana aamuna oli vieläkin hieman kuvottava olo.
Viikonlopun jäljiltä minulla on hieman parempi ja positiivisempi oli. Myös eräs ihana sokerinen rakas auttoi minua selviämään viikonlopun hankaluuksista. Oli helpottavaa, kun sai puhutta jollekin.
Nyt tsempaan uutta viikkoa kohti.
Tsemppiä teille myös!<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sanoillasi on merkitystä ♥
Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi