tiistai 6. elokuuta 2013

Päiväni kuvina

Eilen yritin vähemmän ahkerasti kuvata päivääni ja viimein väsäsin tämän Päivä kuvina- postauksen. Ihan kaikkia hetkiä en kuvannut, ei kännykkä ollut koko ajan kädessä. Valitettavasti päivä nyt ei ollut se kaikkein kiinnostavin. En tehnyt mitään erityistä, mutta sellaista mun elämä on. Ehkä sitten, kun koulu alkaa ja on vähän muutakin ohjelmaa voisin tehdä tämän uudelleen.

heräsin tasan seitsemältä
keittiössä oli touhon aikaan

mustikka-vanilja-tuorepuuro ja maitokahvi

lähdimme isän kanssa tallille


vedin kumpparit jalkaan,
kun pesin heppaa ratsastusksen jälkeen
Ehdin olla vähän aikaa kotona ja vaihtaa vaatteet.
Sitten lähdimme äidin kanssa kauppaan

En ollut nähnyt ennen joten ajattelin kokeilla,
saattaa kuitenkin jäädä syömättä


Lounas:
pieni pala kasvispiirakkaa, kasvisgratiinia
Molemmat olivat pahoja, en syönyt ihan kaikkea
Ateriaväli oli ehtinyt venähtää jo kuuteen tuntiin...

jälkkäriksi nektariini, nam<3

sitten luin muiden blogeja ja aloittelin tätä postausta

Välipala:
kahvi maidolla, kaksi kauraleipää + päälliset
teki vielä mieli hedelmää, joten söin omenan




pelasin fruit ninjaa :DD

siivosin
imuroin ja pyyhin pölyjä,
omakin huone on nyt järjestyksessä

Päivällinen venyi hieman myöhemmäksi ja unohdin ottaa
kunnollisen kuvan ajoissa. Söin salaattia ja vähän kanaa

Noin yhdeksän aikaan lähdin lyhyelle lenkille


kävn suihkussa ja pesin naaman kyseisillä tuotteilla

iltalääkkeet...
Tämän jälkeen vielä datailin ja valmistelin
seuraavan päivän aamupalaa


6 kommenttia:

  1. Haha seb i know... Mun suunnitelma oli syödä vaan sopivasti ni vedän nyt sit kummankin ääripään läpi :'D

    VastaaPoista
  2. Hei! Huomasin blogisi ja mielenkiinnosta avasin. Olen terveydenhuoltoalan oman alani ammattilainen. Olen itse läpikäynyt anoreksian melkein 20 vuotta sitten, hevosihmisiä minäkin. Huomasin kauhukseni että sinulla on lääkityksenä mirtazapin? MIKSI IHMEESSÄ? Se on psykoosilääke joka on yleisesti käytössä vanhusten huollossa. Mirtazapinilla on huikeat sivuvaikutukset ja ei-psykoottisilla potilailla käytettynä se on jopa vaarallinen. Se saattaa aiheuttaa mielenhäiriöitä ja jopa itsetuhoista käytöstä nuorilla potilailla. Haittavaikutuksia ovat myös yletön väsymys. Se aiheuttaa myös painonnousua joka kyllä on sinun tapauksessasi hyvä asia, muutoin vaarallinen nuorelle! syömishäiriön ensisijaisen hoidon tulisi olla antidepressiivi, ei antipsykootti! esim seronil on hoitovasteeltaan hyvä tässä. HEVONEN on omalta osaltaan terapeuttinen työväline ja hevostoimintaa käytetään mm masennuksen hoidossa. Googlaappa hevosen terapeuttinen vaikutus/ ratsastusterapia. Mutta ensisijaisesti suosittelen jättämään äkkiä tuon vanhuksille suunnatun psykoosilääkkeen pois, asteittain, ja vaatimaan oikeanlaisen sinulle kuuluvan lääkehoidon. Voimia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentistasi!

      Vähän tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen todellakin lopetin mirtazapinin käytön. Ehdin sitä reilun vuoden jo syödä ja halusin itse siitä päästä eroon. Suurimpana syynä varmaan kaikki puheet sen painoa nostavasta vaikutuksesta. Pahimmillaan minulle määrättiin 30mg, mutta en ikinä syönyt kuin tota 15mg:sta. Aluksi tuo kyllä väsytti todella paljon, olin kuin huumattu pari ensimmäistä viikkoa. Sen jälkeen siitä ei sitten ollut apua edes unettomuuteen.

      Talvella kokeilin jonkun aikaa sertralinia, mutta se ei oikein sopinut minulle. Kesän alusta olen syönyt escitalopramia, tällä hetkellä 20mg ja minusta tuntuu, että siitä lääkkeestä todella on apua. Masennusoireet ovat vähentyneet, samaa en valitettavasti voi sanoa syömishäiriö oireilusta.

      Hevoseni todellakin on paras terapeuttini! Olisin varmaan joutunut paljon pahempaan kuntoon ilman sitä. Sen takia olen jaksanut tsempata vaikeinakin aikoina. Viehän tallilla käynti ja ratsastus voimia, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että se antaa enemmän kuin ottaa.

      Huhhuh, tulipa pitkä vastaus, mutta niinhän oli kommenttisi myös! Toivottavasti näet tämän, olisi kiva kuulla vastauksesi! :) kiitos

      Poista
    2. Ainiin piti vielä lisätä, että kun sain ton mirtazapin lääkityksen, sen määräsi minulle syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneen hoitoyksikön psykiatri. Osittain sitä määrättiin minulle unettomuuteen, itsetuhoisien ajatusten lisäännyttyä annosta nostettiin.
      Muiden blogien perusteella en olisi ihan ainoa, joka on kyseistä lääkettä syönyt. Monet eivät vain suostu syömään sitä, kun kuulevat sivuvaikutuksista (erityisesti siitä painonnoususta).

      Voin jo paljon viime kesää paremmin. Onneksi lopetin myös mirta käytön, varmaan elämäni paras päätös.

      Poista
  3. Moikka! Todella hyvä asia että mirtazapiini on pois. Syömishäiriöiden hoito on todella käsittämättömällä kannalla yllättävän monessa sairaanhoitopiirissä, lähtien siitä tosiasiasta että masennusta aloitetaan hoitamaan ei masennuslääkkeillä, vaan psykoosilääkkeillä, ja psykoosilääkkeitä kun ei tulisi käyttää kuin psykoosissa oleville tai skitsofrenian osa-alueiden hoidossa. Järkyttävää on että psykoosilääkkeitä käytetään myös muillekin lapsille kuin syömishäiriöistä kärsiville, masennuksen hoitoon, esimerkiksi seroquel on tällainen. Nuorisopsykiatrian lääkehoidon taso suomessa on valitettavan alhainen. Kuka ottaa vastuun kun lapsen oireilun syytä ei hoideta asianmukaisesti, pahan olon ytimeen tarttuen vaan lapselle aloitetaan psykoosilääkitys?... Masennuslääkkeiden eli antidepressiivien kirjo on laaja ja jotkut vaikuttavat serotoniiniin, toiset dopamiiniin ja osa kumpaankin, ja usein sopiva lääkitys löytyy vain kokeilemalla eri vaihtoehtoja tarpeeksi kauan. Antipsykooteissa tosiaan haittavaikutukset ovat huimat ja jopa vaaralliset. Tähän voisin sanoa että ratsasta tyttö ratsasta. Koita maastakäsittelyä, kävelyä hevosesi kanssa maastossa ja jos heppasi antaa niin vaikka vain makaa hiljaa sen selässä :-) googlaa ratsastusterapia tai hevonen masennuksen hoidossa tai sosiaalipedagoginen hevostoiminta, hevosen vaikutus ihmisen kehoon ja psyykkeeseen... Ja huomaat että ystäväsi tallissa on kultaa kalliimpi :-) toivon sinulle sydämeni pohjasta onnea ja voimia. Anna hevosesi kantaa sinua silloin kun tuntuu ettet itse jaksa. Hevoset ovat enkeleitä rautakengissä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos kiitos kiitos tuhannesti kommenteistasi. Mietin jo, että palaatko vielä takaisin blogiini lukemaan vastaukseni ja ilahduin huomatessani vastauksesi(:

      Hevoseni todellakin on oikea kultakimpale, joka auttaa jaksamaan ja tsemppaa eteenpäin. Voisin kyllä ahkerammin kokeilla muuta puuhastelua hepan kanssa, tekisi varmaan hyvää molemmille.

      Ikävää, että hoito on niin huonolla mallilla monessa paikassa ja lääkityksiä määrätään miten sattuu. Toivottavasti asiaan olisi pian tulossa muutosta.

      Poista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi