keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

sä voit jatkaa valehdellen tai sä voit tietää totuuden


Viimeinen viikko menikin vähän liian helposti eivätkä ruokailutkaan aiheuttaneer liian suurta ahdistusta. Eilen kuitenkin oli taas vaikeampi päivä ja tuntui ettei oikein mikään onnistunut. Ystäväni kutsui minut kylään, mutta en ahdistuksen ja väsymyksen takia jaksanuthalunnutviitsinyt mennä muiden iltaa pilaamaan. Eihän kukaan kuitenkaan oikeasti minun seuraa kaipaa.

Vaikka kuinka ahdisti en piiloutunut peiton alle tai jäänyt lyömään päätä seinään. Ennen olisin todennäköisesti kieltäytynyt syömästä ja uskonut pahuuden sillä tavoin katoavan maailmasta. Vaihtoehtoisesti olisin saattanut yrittää tukahduttaa pahaa oloa ahmimalla ja oksentamalla. Mutta eihän sitä aukkoa sisällään saa ruoalla täytettyä, eikä ahdistus lähde oksentamalla pois.

Eilen kuitenkin yritin noudattaa ateriasuunnitelmaa. Söin kiltisti ja mukisematta iltapalani vaikka todellisuudessa tuntui, että kolmas maailmansota oli syttymäisillään pääni sisällä.

Tänään on sitten ollut vielä vaikeampi päivä. Jokainen pieni asia on ahdistanut ja syöminen on ollut hankalaa. Koko maailman murheet tuntuivat kaatuvan niskaani. Iltapäivällä avasin pakastimen oven ja otin ylimmältä hyllyltä vajaan 2dl jäätelöpurkin. Jo ennen ensimmäistä lusikallista tiesin miten kaikki päättyisi. Hetkeä myöhemmin kumartelin pöntölle.

Päätä on särkenyt ja vatsaan on sattunut koko päivän. Eikä edes särkylääke auttanut. Lisäksi vatsa on mukavasti turvoksissa, ihan oikeasti näytän siltä, että olisin viimeisilläni raskaana.

Päivät pitenevät ja ovat jo valoisempia mutta ajatukseni tuntuvat taas synkemmiltä. Samalla myös hiukseni tummuivat ja ovat nyt lähes mustat.
 

1 kommentti:

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi