sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

I don't know how to clean up the mess I am

Minun piti kirjoittaa jo eilen, mutta en vain saanut aikaiseksi. On jotenkin vähän aivokuollut olo.  En ole oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Tuntuu ettei stressitasoni ole laskenut sitten yhtään. Tekemättömiä asioita on olevinaan vaikka kuinka paljon. En vain millään jaksaisi. 

Pinna on kireällä ja otamme yhteen äidin kanssa vähän joka asiasta. En vain jaksaisi nähdä sen naamaa ja kuulla sitä valitusta. Äiti kulta, olen jo kauan sitten ymmärtänyt, että olen huono tytär. Isän kanssa menee ihan hyvin, kunhan varomme astumasta toistemme varpaille ja yritämme jutella mahdollisimman vähän. Yhdessä voimme istahtaa sohvalle katsomaan telkkaria, eihän silloin tarvitse puhua.

Huomenna pitäisi uskaltautua koululle tapaamaan opoa. Seuraavan jakson lukujärjestys näyttää säälittävän tyhjältä ja ensi vuoden kurssivalintojakin pitäisi miettiä. Kymmenen kurssia vajaa siitä pakollisesta vähhimäsmäärästä ja tämä tyttö miettii koulun lopettamista. Eihän se iltalukio ehkä niin huono vaihtoehto olisi. Paitsi silloin olisin vielä isompi epäonnistuja.

Syömiset ovat menneet, no, joten kuten. Olen syönyt, mutta jokaisella aterialla olen jollain tavalla lintsannut määrissä. Ei tuota, vähemmän tätä. Kaikki on liikaa. Jossain vaiheessa onnistuin myös piilottamaan puolikkaan kasvispihvin servettiini. Ihan kuin sillä olisi oikeasti jotain merkitystä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi