perjantai 1. helmikuuta 2013

ojasta allikkoon

Nyt ei mene hyvin.


Vällillä jo pelkän omenan syöminen ahdistaa ja ruokailut ovat tuskaa, seuraavassa hetkessä vedän kaksin käsin herkkuja. Tän viikon syömiset ovat menneet vaihtelevasti. Olen syömättä ja kun syön, syön leipää ja suklaata. Et tosi terveellistä tiedän.
Yritän olla oksentamatta, mutta välillä ahdistus kasvaa liian suureksi. Jos kerran ahmin saan luvan kärsiä ja olla lihava. Senkin läski possu.


Nämä viimeiset viikot olet oksentanut melkein päivittäin. Viime postauksessa jaksoin ajatella positiivisesti ja hyvä etten koko maailmalle ilmoittanut halustani vihdoin parantua. Tuntuu kuitenkin tekopyhältä toitottaa parantumista kun seuraavassa hetkessä on pää vessapöntössä... Oikeastaan tuntuu ihan väärältä edes puhua koko aiheesta.



Siitä asti kun sain otsaani diagnoosin F50.0 olen pelännyt että se vaihtuisi bulimiaan. Ja nyt olen kovaa vauhtia luisumassa siihen suuntaan. Siitähän saan syyttää ihan vain itseäni. Kohta se jo varmaan lukee ihan virallisissa papereissa. Mustaa valkoisella. Kuvotan itseäni.

Näköjään en ole vielä valmis päästämään irti tästä sairaudesta. En vain osaahaluapystyvoi tehdä sitä. Vaikka ihan oikeasti, valehtelematta voin sanoa, että haluan näistä ajatuksista eroon niin samalla en toivo mitään muuta kuin että olisin taas merkittävästi alipainoinen.





Tänään en ole vielä syönyt mitään. Oli varmaan fiksua mennä matikankokeeseen syömättä aamupalaa. No minkäs teet. Ei se olis menny muutenkaan yhtään paremmin. En voi varmaan syödä sit tänään enää mitään tai alan varmaan ahmimaan.


Pieni pääni ei jaksa enää tällaista.
Parempi että olen vain hiljaa ja mietin mitä tän blogin kanssa teen.

5 kommenttia:

  1. Aaww kiitos<3 Ja hei hyvin sanottu! Voisin ehkä oikeesti pysyä siinä mun alkuperäisessä mekkounelmassa, vaik monet on sanonu toista((:

    Meinasin tätä lukiessa jo vähän huomauttaa, et neiti hyvä, miten ni "välillä" oksennat mut kerroithan sä seuraavassa lauseessa jo vähän totuudenmukaisemmin..

    VastaaPoista
  2. Hihi haha hassua (: Mä en melkein ikinä laita weheartitistä! Ja aaw kiitos rakas<3 Kai mä oon näyttäny sulle sen mekon?

    hugs n kisses

    VastaaPoista
  3. Mmm nii no ei mulla kauheesti ollu muita vaihtoehtoja.. Tai siis oisin voinu valehdella (se on ihan oikee sana, sitähän mä nimenomaan aina teen), mut ihan ku se ois vaan uskonu :D Siit ois vaa seurannu, et se tarkkailis mua vaan enemmän ja enemmän ja lopulta juttelis uudestaan (tai sit se ois menny mun äitille puhuu, koska sitä se oli myös ajatellu mut meidän välien takia hylänny idean).

    Mut joo kerroin jo niille muilleki, ku ei se ois tähtityttöäkää kohtaan reilua, et se joutuis salailemaan mun asioita. Meitä on vaan me neljä kaverusta, et ei tää asia sinänsä voi kauheesti levitä, paitsi oon varma et ne kertoo vanhemmilleen, mikä on _hivenen_ noloa......

    VastaaPoista
  4. Nii on, sä yks niistä;)<3 Mut joo nii se sano, et se ei haluu taas itkee ni se ei osaa puhuu eikä se tienny et haluunko mä puhuu:D

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi