Nyt saa riittää

Keskiviikkona kumosin uuden vuoden lupaukseni ja söin suklaata. 22 päivää olin syömättä ainuttakaan herkkua. Mutta ei, minä en ahminut. Teki mieli joten minä otin. Ahdisti ja paljon, mutta en kuollut vaikka niin ääni päässäni uhkaili.

Asenteessani on tapahtunut suurikin muutos tämän kuluneen viikon aikana. Välillä jopa luulin saaneeni korkean kuumeen kun ajatukseni olivat niin muuttuneet. Lääkityksen vaikutustakin jäin miettimään. Voisivatko lääkkeet parantaa oloani näin paljon ja saada näkemykseni muuttumaan?


Nyt saa kuitenkin riittää. En jaksa enää kuunnolla tätä typerää ääntä joka koko ajan haukkuu ja saa tekemään ihan typeriä asioita. Mikä en ikinä riitä. Olet aina huono, lasika ja tyhmä, syöt liikaa ja painat valtavan paljon. Liikä sitä ja liian vähän tätä. En jaksa enää olla sairauden orja. En halua että minua viedään kuin pässiä narussa


Haluan olla vapaa. Haluan olla onnellinen. Haluan nauttia elämästä ja tehdä samoja tavallisia asioita niin kuin muutkin. Haluan päättää itse omista asioistani ilman että joudun käymään neuvotteluja pienen pääni sisällä.


Anteeksi jos petän teidät. Anteeksi että olen tällainen epäonnistuja ja luovuttaja.  


Ahdistus kasvaa sisälläni koko ajan suuremmaksi mitä enemmän yritän mörköä vastustaa. Kohta varmaan loikin häntä koipien välissä takaisin, pyydän anteeksi ja tottelen taas sairautta. Saa nähdä.

En siis tiedä mihin suuntaan olen menossa ja mitä minun pitäisi tehdä. Tämä blogin kirjoittaminen saattaa jäädä hieman tauolle, sillä minun täytyy miettiä mitä minä todella haluan ja omaa jaksamistani.
Ehkä jatkan tämän kirjoittelua kuten olen tähän mennessä tehnyt tai sitten vain muutan hieman sen suuntaa. Tai sitten perustan kokonaan uuden blogin jota saattaisin kirjoittaa ihan omalla naamallani. En tiedä. Minulla on pallo ihan hukassa ja tarvitsen aikaa miettiä.

Kiitos kuitenkin teille

anteeksi



Stay strong
nelly