nappeja

viime päivät ovat menneet todella oudosti. Välillä olen ihan ylipirtee ja hihittelen oudoille asioille, vaikka mun nykyisellä ruokavaliolla mun pitäisi ainakin teoriassa olla uupunut. Hedelmissähän on vitamiineja, niitähän mä oon syönyt...! Taitaa olla lääkitys nyt kohdillaan, en vain ymmärrä et voiko se muka vaikuttaa näin nopeasti. Anyway oon vähän happyhappy vaikka edelleenkin ahdistus painaa rinnassa niin etten saa aina kunnolla hengitettyä.

ruokamäärät ovat edelleen pysyneet pieninä vaikka pää huutaa kaiken olevan liikaa ja käskee lopettaa syömisen. Tiista- illalla meinasin taju lähteä kun vaivoin pystyin kävelemään keittiöstä omaan huoneeseeni. Sängystä en sit hetkeen päässytkään ylös. Edellisestä ateriasta oli kulunut vain kuusi tuntia joten eihän silmissä musteminen voinut siitä johtua.

Tänään ehdin jo ahdistua suuren suuresta ruokamäärästä joka päivän mittaan päätyi mahaani. No, ehkä voin ajatella tätä buusti päivänä. Eihän 1200 kaloria ole kuitenkaan niin paljon.

Tämän viikon tapaamiset psykan kanssa ovat olleet ihan mukavia ja tänään kävin uudella ravitsemuterapeutilla. Tämä uusi vaikutti kyllä ihan mukavalta vaikka psykan ansiosta hän muisti oikein luennoida oksentamisen haitoista. Joo kiitos, tiedän jo. Molemmat muistuttivat tulevista kirjoituksista. Niin ihan kun mä en jo stressaisi niistä muutenkin ihan riittävästi. Lisäksi pitäisi vielä muistaa syödä. Enhän minä halua epäonnistua menemällä saliin tyhjällä vatsalla. Enhän?

Ja kuten psykalla on tapana sanoa:

Aivot tarvitsee rasvaa rasvaa rasvaaaaaaaaaaaaa....

Ei kiitos! Ehkä mun pärjää ilman?