tiistai 27. syyskuuta 2011

Fallin' leaves


Tää päivä nyt on ollu vähän tämmönen…
Vihdoinkin mä pääsin puhumaan opolle koulussa ja muuttamaan mun kurssivalintoja. Muut jonossa varmaan vähän hermostuivat kun mä olin sen huoneessa jotain 20min. Mä sain siirrettyä paria kurssia ja nyt mulla on seuraavassa jaksossa vaan kuusi kurssia. Sekin tuntuu vähän liian paljolta. Outoa sillä viime vuonna mulla oli yhessä jaksossa seitsemän kurssia, ja nyt tässä ekassa jaksossa mulla on vaan kuusi, niin se tuntuukin tosi paljolta. Me puhuttiin siis aika kauan ja mietittiin mun kurssivalintoja ja sitä että mä ehkä tekisin lukion 3,5 vuodessa. Mä en yhtään vielä tiedä, enkä myöskään sitä mitä aineita mä haluaisin kirjoittaa. Ekä mulla ole hajuakaan siitä mitä mä haluaisin tehdä lukion jälkeen. Mä vaan olen ollut aika väsynyt nyt syksyllä. Koulu tuntuu tosi rankalta ja mun mieliala synkkenee samaa tahtia kuin mitä illat pimenee.



Toisaalta mä tykkään syksystä. Silloin on hyvä syy pukeutua lämpimästi ja voi hyvin laittaa pari kerrosta vaatteita päällekkäin. Mua vaan ärsyttää kun koulussa on vaan niin hirveen kylmä ja mua paleltaa koko ajan. Minusta on ihan pukeutua isoihin neuleisiin, silloin kukaan ei näe mun kamalaa vatsaa tai mitään muutakaan. Lisäksi mä rakastan isoja, pehmeitä kaulahuiveja. Mulla on niitä tosi monta, mut voisin mennä vielä ostamaan ainakin yhden uuden. 


Ja nyt mä olen vihdoinkin alkanut lukemaan historiankokeeseen. Okei, mulla on vielä 100 sivua jäljellä enkä ollenkaan tiedä miten mä ehdin oppia kaiken. Sitä paitsi äiti on ostanut kotiin muffineja, tekisi kamalasti mieli mennä ottamaan, mutta parasta olisi jos hillitsisin itseni. 

Tänään mä sain ajan koululääkärille. Se on tasan kolmen viikon päästä. Mua pelottaa. Mä en halua mennä. Mä en halua mennä sinne ja nähdä et mun paino on noussut. Mä en halua kuulla mun painoindeksiä. Mä en halua, että joku vieras neuvoo mulle miten mun pitäisi elää. Mä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, uskallanko laihduttaa ennen sitä mun aikaa. Mut mä en halua nähdä sitä kamalaa lukua kun mut punnitaan. Mä haluan olla silloin paljon kevyempi. Mut mä tiedän mitä se lääkäri tulee sanomaan jos mun paino on pudonnut. Se käskee mun syödä enemmän. Mä en halua! Mä en tiedä mitä mä tekisin. Mun tekis mieli vaan jättää menemättä sinne, mut mun on pakko sillä mä tarviin sen todistuksen ajokorttia varten.
 

1 kommentti:

  1. Hehee det var bara en positiv överraskning när du skrev på svenska :) förstås du får läsa min andra blogg :) och tackar! ♥

    ps. tollaset kaulahuivit on ihania ♥

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi