En nyt ihan koko yötä juhlinut, vähän ennen kolmea lähdimme ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa pyöräilemään kotia kohti. Siitä taisi olla jo vuosi, kun viimeksi pyöräilin (muuta kuin kuntopyörällä....). En syönyt mitään koko päivänä, joten nousi päähän ihan kivasti. Säälittävää, että päivän kalorit tulivat alkoholista. Yöllä kotiin tultuani päätin kuitenkin syödä vähän kanaa ja ruisleipää. Tyhmä pää ei oikein osaa päättää kumman päivän syömisiin se pitäisi sitten laskea. Ehkä sitten tämän. Eli en syö nyt mitään ennen iltaa tai ehkä en silloinkaan. Yritän vain helpottaa heikotusta pepsi maxilla ja ehkä kahvilla.
"nyt me ei sitten nähdä muutamaan viikkoon... toivon et pystyt tekemään järkeviä valintoja..." sanoi psyka tämän viikon tapaamisella.
Ei tainnu tämä viikonloppu mennä ihan niinku strömsössä. Miksi edes yrittäisin kun en kuitenkaan osaa.
Mihinkäs se parantumismotivaatio oikein katosi?
mhh..
VastaaPoistamä tiiätkö vähän luulen, et sun parantumishalu on aika riippuvainen ympäröivistä ihmisistä.. sun pitäis löytää sellasia ihmisiä lähelle, jotka myös haluais parantua.
<3