otteita päiväkirjasta

maanantai 20.5
Olen oksentanut kahtena päivänä peräkkäin. Tänään oikeasti ahmin, en edes muista milloin olisin viimeksi ihan oikeasti ahminut. Jo kun kaivoin rasian pakastimesta ja otin ensimmäisen lusikallisen tiesin, että tulen oksentamaan. Lopulta jäätelöä meni alas puoli paketillista, vaikka minulla ei edes ollut nälkä. Heti viimeisen lusikallisen jälkeen juoksin vessaan ja kaikki tuli kuin itsestään ulos, onneksi. Hetken ehdin jo toivoa, että meillä kotona olisi ollut mansikka- eikä suklaajäätelöä. Se olisi maistunut paremmalta toisella kerralla, eikä olisi ollut niin äklön makeaa ja tahmaista.

Illalla oli vielä pakko lähteä lenkille. Keho oli aivan jumissa eikä olisi halunnut liikkua metriäkään. "Vauhta nyt senkin läski! Juokse, juokse kovempaa!" En meinannut saada henkeä ja pelkäsin kaatuvani ojan pohjalle. Loppumatkan kävelin ja tunsin itseni epäonnistuneeksi.

tiistai 21.5
Toinen päivä peräkkäin kun kävin psykalla. Eilisen jäljiltä en ollut erityisen positiivesella tuulella. Lopulta olin jäätynyt enkä saanut sanaa suustani. Toivoin vain voivani kadota, itkeäkin olisin voinut, jos vain osaisin.

... menen kouluun bilsan koevalmistelu-tunnille... Toivottavasti osaisin jotain huomisessa kokeessa. Yritän lukea, mutta en pysty keskittymään. Vatsa turpoaa, joten en voi istua mukavasti. Ajatus karkaa syömisiin enkä pysty keskittymään. Mietin voisinko seistä ja lukea samalla, kuluttaisin edes muutaman kalorin enemmän kuin sohvalla maatessa. Lopulta laitan kirjan pois, ihan turha lukea ellei päähän jää mitään.

Syön puolilevyä suklaata ja moitin itseäni siitä, etten oksenna. Paha, paha tyttö.

keskiviikko 22.5
Aamulla yritin syödä kunnon aamupalan, jotta jaksaisin kokeessa. Puuroa ja jogurtin hui miten paljon. Yhtä hyvin olisin voinut olla syömättäkin kun tuntui etten osannut mitään. Kirjoitin yhden sanan, ja unohdin loput. Muistin ja taas yksi sana, muistikatko.  Keskittymiskyky oli aivan nollassa, harmitti todella paljon kunt tiesin että kyllähän mä tän tiedän mut avot olivatkin sitten jossain ihan muualla.

Kesken kokeen sain terkalta tekstiviestin, kysyi voisinko tulla ensi maanantaina. Valitettavasti se ei käy, on vähän muuta. 

Muut kävelivät ruokalaan syömään, minä katosin hiljaa ja juoksin äkkiä autolle. 45 min odotusta ei onnistu, päätin jättää valmistelutunnin välistä ja lähdin kotiin. Äiti taas valvoi, että lounas tuli syötyä. 

Yritän saada luettua edes vähän psykologiaa. Tämän vuoden viimeinen koe. En saa epäonnistua.

torstai 23.5
Ehkä hieman parempi päivä, vaikka kokeessa iski epäusko. Olenko minä edes käynyt tämän kurssin? Tuli hetkiä kun vain istuin tekemättä yhtään mitään, pää tuntui aivan tyhjältä. Ajatus ei edes karannut muualle, tuntui kuin olisin ihan jäätynyt. Päässä ei ollut ajatuksen ajatusta.

Ilalla söin ensimmäisen leivän liki kuukauteen. 100% kauraa. Vehnään tai mihinkään pullamössöön en koske.

perjantai 24.5
... ja sitten hain kännykkäni huollosta. Oli aivan kamalaa elää viikko (melkein viisi päivää :D) vanhan kunnon nokian kanssa. No samsungista hävisi sitten melkein kaikki tiedot, viestit ja kuvat.

viikonlopulta

Heti lauantaina, vuorokausi siitä, että sain puhelimeni huollosta se päätti taas pimahtaa. Tällä kertaa jopa pahemmin, ei toiminut käytännössä ollenkaan. Eikun takaisin huoltoon, tällä kertaa sain mukaani varapuhelimen, ZTE android- käyttöjärjestelmmällä, joten se on edes hieman tutumpi.

Valmentajani yritti houkutella minua kisoihin sunnuntaille. Päätin että en mene sillä vointi ei ollut paras mahdollinen ja en vain jaksanut.