9. joulukuuta

leivoin suklaamuffineita. En kuitenkaan maistanut valmiita luomuksiani, vaikkakin suuhun pari suklaapalaa menikin. läski läski läski

Vietimme leffailtaa kaveroporukalla. Tytöille näytti muffinit maistuvan oikein hyvin. Onneksi muistin pitää suuni kiinni ihmetellessäni kuinka muut pystyvät syömään niin paljon ja ilman ongelmia. Oli karkkia, suklaata, sipsejä, muffinseja, jäätelöä ja limua. Oli minullekin varattu viinirypäleitä ja porkkanoita, mutta ennen kuin olin saanut päätettyä että uskaltaisinko ottaa yhden, ne olivatkin jo päätyneet parempiin suihin. "Ottaisit nyt yhden muffinsin" Ei, ei, ei missään nimessä.  Siemailin vesilasiani ja kuvittelin sen olevan limua samalla kun lautanen edessäni pysyi koskemattomana. Yritin vältellä muiden katseita, mutta en voinut olla vaivautumatta. "Mitäköhän toikin aattelee kun se ei syö? Luuleeko se olevansa jotenkin parempi kuin me muut..."

Jäin kaverilleni yöksi jottei minun tarvitsisi syödä iltapalaa tai aamiaista. Söin kuitenkin aamulla banaanin ja omenan. läski. Eilen aamiaiseksi riitti yksi banaani. Miksi tänään piti vielä lisäksi syödä omena? Ja olisinhan mä voinut olla kokonaan syömättäkin. Yöllä mahaan sattui vaikka se ei mitenkään enää voinut olla täynnä. Enhän minä syönyt mitään kuuden jälkeen.

Olihan minulla ihan kivaakin. Vaikka istuinkin suurimman osan ajasta ihan hiljaa. Ja mitä väliä että yöunet jäivät hieman lyhyiksi, ei patja lattialla mitenkään liian epämukava ollut ja nukunhan minä kotonakin huonosti. Tänään pitäisi vielä saada essee kirjoitettua. Huomenna alkaa abien teemaviikko. Great. Sehän tästä vielä puuttuikin. Voisinko jäädä kotiin koko viikoksi?