maanantai 27. helmikuuta 2012

mässäilyä ja kateutta

Tänään epäonnistuin taas. Sekä eilen söin aivan liikaa. Eilen ei aamupalaa. Ei lounasta. Sitten söin puoli pussia Susu-paloja ja ja suklaakakkua. Lisäksi toki iltaruoka. Hyi minä. Mä ihan ällötän itseäni. Tänään vähän jogurttia aamupalaksia, pinaattilettuja koulussa. Kotona sitten pullaa ja ihan normaali iltaruoka. Fyssarilla kuluttamani kalorit eivät paljon lohduta.

Mä haluaisin tehdä jotain enkä vaan istua kotona homehtumassa. Mua niin ärsyttää tää polvi kun en voi oikein tehdä mitään. Haluaisin päästä bilettämään. En oikeastaan haluaisi nähdä mun "ystäviä", haluan ehkä vain syyn vetää pää täyteen. Anteeksi kun mä vaan valitan koko ajan.

Mä en oikein enää keksi mitään järkevää kirjoitettavaa. Haluaisin vaan tulla tänne kertomaan siitä kuinka onnistuin ja olin syömättä koko päivän. Mä vaan oon niin huono etten onnistu. Mulla ei ole yhtään itsehillintää. Huomenna mä oikeastin yritän olla parempi.

Meillä oli tänään koulussa ruokapöydässä tosi kiinnostava (lue: mielestäni epämukava) keskustelu anorektikoista. Kuuntelin sivusta kuinka muut selittivät sitä minkälaiset anorektikot ovat. Mä en oikein tiennyt mitä sanoa. Mulla ei todellakaan ole mitään anoreksiaa sillä syön kuin possu, mutta jokin syömisvammailua myönnän harrastavani. Se koko keskustelu sai vaan oloni tosi epämukavaksi ja mä olisin vaan halunnut juosta vessaan oksentamaan. Lisäksi oli puhetta yhestä meidän koulun tytöstä joka on laihtunut tosi paljon (mut ei se vielä nyt mikään tosi laiha ole). Muut väittelivät sitä, että onko sillä anoreksia vai onko se muuten vaan vanhojen tansseja varten laihduttanut. Siis huoh mua ärsytti. Mä tiedän että olen huomiota kerjäävä ja tosi pinnallinen, mutta haluaisin itse olla se tyttö josta kuiskitaan miten laiha siitä on tullut. Saatoin ehkä olla hieman kateellinen. Taas taisi mennä hieman valituksen puolelle. Anteeksi.

 Nyt mun todellakin pitäisi mennä nukkumaan. Aamulla mun pitää vielä ehtiä tehdä yksi äikän tehtävä jonka mä olin unohtanut kokonaan.
Öitä keijukaiseni<3

1 kommentti:

  1. Mä ymmärrän sua tosi hyvin. Tuommoiset keskustelut mitä kuvaat tossa, niin ne on munkin mielestä ihan tosi epämukavia. Mullekin tulee aina sellainen olo, että "miksi mä en ole se, josta puhutaan että ompas se laihtunut"...

    Voimia♥

    VastaaPoista

Sanoillasi on merkitystä ♥

Vastaan kommentteihin omaan blogiini ellen sattumoisin lue blogiasi