romahdus

Perjantaina romahdin kaksi kertaa. En tiedä mikä tuli, mutta tuntui, että maailma kaatuu niskaan. Valahdin huoneeni lattialle toppatakki vielä päällä enkä enää päässyt ylös. Hyperventiloin ja halusin itkeä, mutta kyyneleet eivät vain tulleet. Lounaaksi syömäni salaatti kummitteli ajatuksista ja olin aivan varma että se oli jo ehtinyt muuttua rasvaksi vatsaani ja reisiini. Aamupalan kohdalla olin päätynyt deletointiin. Illalla sain syödyksi vielä rasvattoman jogurtin muroilla ja myslillä sekä appelsiinin.

Kävin siellä psykiatrilla ja mun lääkitystä muutettiin lisättiin. Illalla jatkan mirtazapiinia, annostusta jopa nostettiin mutta uskon sen olleen vain vahinko. Aamulla otan sertralin nimistä lääkettä. Illalla voin lisäksi vielä otta melatoniinia joka toivottavasti auttaisi nukkumiseen. Toivottavasti näistä olisi nyt apua. Toivoin että pärjäisin kokonaan ilman lääkkeitä, mutta pakko myöntää että olen iloinen että lääkitystäni lisättiin. Koko tämä viikko ja erityisesti nämä viimeiset päivät ovat olleet todella vaikeita ja rankkoja.

Eilinen meni oikeastaan yllättävän hyvin vaikka söinkin aika paljon vai vähän?

aamulla: vitalinea jogurtti ja kiivi
lounas: saarioisten jauheliha keitto, pieni pala ruisleipää juustolla
välipala: porkkana ja omena
päivällinen: salaattia, 1/3 perunaa ja ehkä 1dl lohta
"iltapala": pepsi max, 250g pikkuporkkanoita


Illalla näin aivan ihanaa ystävääni ja kävimme katsomassa Rakkauden Rasvaprosentti - elokuvan. Siellä siis söin noi porkkanat ja pepsin. En yleensä pidä ja siedä suomalaisia elokuvia, mutta tuo oli oikeastaan ihan hyvä. Eniten minua kuitenkin ärsytti se että rasvaprosentti oli käännetty ruotsiksi BMI. Siis haloo eihän se oo sama asia. Teki jo mieli tehdä valitus. Anteeksi, osaan todellakin keskittyä niihin olennaisiin asioihin haha.

Tämä vikko on siis mennyt aikalailla pohjamudissa rämpien. Vihdoin ehkä tajusin että en enää pärjää yksin ja tarvitsen apua.  Ehkä nyt viimein olisin valmis päästämään irti.