elämä ei paremmaksi muutu ellei sitä paremmaksi tee

Tämä viikko meni oikeastaan ihan hyvin perjantaihin asti. Viikonloppua on sitten kuitenkin tullut vietettyä syöden enimmäkseen iso kasa leipää ja karkkia. Flunssa ei tunnu vieläkään hellittävän, pikemminkin tuntuu siltä että se on tulossa takaisin. Kurkku on kipeä, nenä ihan tukossa ja tärisen kylmästä vaikka minulla on monta kerrosta vaatetta päällä. Ensi viikolla muilla alkaa kirjoitukset. Minä sen sijaan voisin viettää pari päivää menemättä kouluun. Voisin käydä vaikka leffassa kun niitä lippuja on vielä muutama jäljellä. Tai sitten valittelen flunssaa ja jään kotiin nukkumaan.

Reilu kolme viikkoa enää jäljellä niin lähden viikoksi etelään ja aurinkoon. Tarkempaa kohdetta en taida paljastaa sillä en halua että kukaan voisi tunnistaa minua. Tässä ei siis ole hirveän paljon aikaa enää jäljellä päästä takaisin kesä-/rantakuntoon. Tajusin tänään, että kesällä käytin vain muutaman kerran shortseja ja ne pari kertaa oli meidän omalla pihalla. Mielestäni kesä oli aivan liian kylmä jotta olisin pärjännyt niillä ja vaikka olisikin ollut lämpimämpää en olisi kehdannut kävellä kaupungilla shortseissa.

 

Eilen minua melkein huvitti kun laskin kuinka monta tablettia naamaani vedin. Aamulla perus monivitamiini sekä kalsium ja D-vitamiini tabletit. Illalla eri kellonaikoihin: särkylääke, duact, masennuslääke ja viimeisimpänä vielä laksatiivi. Kyllä mun keho toimii hyvin tämän jälkeen.

Tämä päivä onkin sitten mennyt sohvalla peiton alla maaten ja elokuvia katsellen. Tallille en ole jaksanut lähteä ja minua todella harmittaa tämä flunssan pitkittyminen. En ole edes kunnolla sairas, mutta minulla ei ole oikein voimia nousta edes sängystä ylös. Kysyin kuitenkin itseltäni mahtaako se oikeasti johtua flunssasta vai siitä ettei elämä enää kiinnosta ja haluan vain jäädä sängynpohjalle loppu elämäkseni. Mikään ei huvita enkä jaksa tai haluaisi tehdä mitään. Välillä minusta tuntuu että olisin aivokuollut, mutta ajatukseni eivät vain jätä minua rauhaan. Elämäni on samanlaista päivästä toiseen. En enää edes jaksa yrittää hypätä pois tästä oravanpyörästä. Jos tämä flunssa hellittäisi voisin harrastaa jotain liikuntaa. En oikeasti ole edes kovin innostunut lenkkeilijä, mutta tällä hetkellä tekisin mitä vain päästäkseni ulos juoksemaan ja tuulettamaan ajatuksiani.

Seuraava postaus onkin sitten blogini 100. Ateriasuunnitelma- postaus on jo jonkin aikaa odottanut julkaisua mutta ajattelin ettei se ehkä sittenkään olisi se sadas postaukseni. Mietin että voisin ehkä tehdä "päiväni kuvina"- tyyppisen postauksen kunhan tästä paranen. Muuten kuvamateriaali ei olisi kovin kiinnostavaa. No ehdin sitä nyt sitten miettiä vielä pari päivää.