time to say goodbye

Läski olo...taas vaihteeks.

No en kyllä yhtään ihmettele et miks musta tuntuu tolta, sillä mähän oon isorumailjettäväläskipossu. Syömiset menee päin piparia, joko syön liikaa tai liian vähän. Toisaalta stressaa kun en tiedä kuinka paljon mä painan, mutta toisaalta en yhtään haluaisi varmistusta sille että oon läskistynyt entisestään. Mitkään vaatteet eivät tunnu hyviltä. Ne puristaa ja tuntuvat epämukavilta ja jos yritän valita jotain löysempää, niin näytän entistä isommalta. En saa edes kokeisiin luettua kun vaan mietin kuinka lihava mä oon.

Mut joo... oikeastaan tulin tänne ilmoittamaan että aion pitää pienen tauon. Voin psyykkisesti taas huonommin kuin pitkään aikaan. Mun pitää päättää et mitä mä elämältäni haluan. Haluanko parantua vai pitää tästä sairaudesta kaikesta kiinni. Mä en tällä hetkellä pysty kirjoittelemaan tänne mitään järkevää enkä edes tiedä haluanko avata bloggeria ollenkaan ja lukea muitten blogeja. Tuun ehkä sitten takaisin kun mulla on jotain järkevää ja kivaa kerrottavaa. Tulen sitten kun olen taas laiha. 

Huomaan taas miettiväni eri tapoja joilla voisin päättää tämän naurettavan sadun. Ranteessa on jälleen punaisia viivoja ja huomaan masennuksen tummentavan päiviäni entistä enemmän. Mietin ratikan eteen astumista, sillalta hyppäämistä ja lääkkeiden kanssa sekoilua.
Kuitenkin olen nyt kahtena päivänä ottanut vain puolet lääkkeistäni ja haluaisin lopettaa ne kokonaan. Tämän kuulessaan lääkäri varmaan taas nostaisi annostustani, mutta mieluummin mä sitten vaikka vaihtaisin toiseen lääkkeseen. Tämä ei vaan taida sopia minulle...

Haluan vain olla
laiha
laihempi

onnellinen

kadota 
kokonaan
pois

ja päästää irti

miksi en vaan pysty?

olen liian heikko...
anteeksi