october

Ravitsemusterapeutti selaili huolestuneena täyttämääni ruokapäiväkirjaa. Olin tsempannut hurjasti, että saisin syötyä paremmin, edes neljä kertaa päivässä ja säännöllisesti.

Määrät eivät ole lähelläkään rittävää, voisin kuulemma syödä paaaljon enemmän. Minä kun luulin syöväni liikaa. Monipuolisempaakin voisi olla.
Ainakaan en ole oksentanut kohta kolmeen viikkoon, tavoitteena seuraavaksi saada kuukausi täyteen. Joku saattaa ihmetellä mikä ihmeen saavutus se on, minulta se on vaatinut hurjasti tsemppaamista.

Psyka oli myös sitä mieltä, että syömiseni ovat liian niukkaa. Iloitsi kuitenkin oksentamattomuutta.
Rt antoi minulle listan jossa vaihtoehtoisia jälkiruokia, tavoitteena syödä jotain joka päivä ilman, että vähennän jostain muualta.

Lääkäri taas kehui kuinka vaikutan jotenkin, en muista mitä sanaa hän käytti, mutta jotenkin hekisesti vahvemmalta. Ehkä lääkkeistä tosiaankin on apua. Muutoksia ei nyt tehty, maksimiannostuksella jatketaan. Minun oli vaikea saada suutani avattua ja lähinnä vain kuuntelin ja yritin hymyillä oikeissa kohdissa. Sentään sain uuden reseptin melatoniiniin, jospa pystyisin nukahtamaan helpommin illalla.

Reilun viikon sisällä olen tavannut melkein liikaa hoitavia henkilöitä. Lääkäriä ja ravitsemusterapeuttia, kaksi kertaa psykaa. Tänään oli tapaaminen myös terkkarin kanssa koulussa, opollekin pitäisi varmaan mennä selvittelemään seuraavan jakson lukkaria. Niin, eihän se uusi jakso ala kuin vasta torstaina....

Tänään aamupalan ja lounaan väli venähti viiteen tuntiin, en vain millään voinut syödä, kun olin koulussa eikä aikaa ollut. Vatsa on jälleen super kipeä, mutta tiedän ettei syömättömyys ole ratkaisu ongelmaan.